Nälkä kasvaa syödessä. Sanonta pitää hyvin paikkansa tutkiskeltaessa menneiden vuosien tietojärjestelmähankkeita.

Ville Availa on sähköisen liiketoiminnan asiantuntija.
Erilaisten sähköisten viestintäjärjestelmien ja sisällönhallintajärjestelmien yhteyteen on rakennettu melkeinpä toiminnanohjausjärjestelmän laajuutta olevia ratkaisuja. Tästä innostuneena organisaatiot sitten innostuivat vaatimaan vaikka mitä ominaisuuksia ja tarjouspyynnöissä nähtiin satojen kohtien listoja ehdottomasti tarvittavista asioista. Toimittajien taas pyrkiessä vakuuttamaan, että ominaisuudet löytyvät tuotteista ainakin teoriassa.
No ratkaistiinko järjestelmien avulla sitten nuo kaikki tarvittavat kysymykset – tuskin. Kun aikataulu on venynyt tarpeeksi ja kustannukset nousseet riittävästi alkavat yleensä vaatimuksetkin laskea. Lopputuloksena moni hankki kustannuksiltaan kalliin ja ominaisuuksilta valtavan portaalin tai muun ympäristön. Tätä ympäristöä yritettiin sitten hyödyntää mahdollisuuksien mukaan, mutta usein käyttö keskittyi alkuperäisen tarpeen ympärille ja lukuisat ominaisuudet jäivät käyttämättä, joko niiden huonon käytettävyyden tai tarpeettomuuden vuoksi. Isosta järjestelmästä onkin sitten työ päästä eroon, sillä isoista aikaa ja rahaa vaatineista investoinneista uhkaa tulla monessa organisaatiossa politiikkaa ja kasvojen menetys uhkaa alkuperäisen päätöksen tehnyttä. Käynnissä oleva talouden turbulenssi on vihdoin suonut tälläisen mahdollisuuden osalle vanhoista ohjelmistoista – virallisena syynä tietysti säästöt.
Hyvät ohjelmistot perustuvat yleensä hyvin yksinkertaiseen ajatukseen. Apple on pystynyt tiivistämään oman iPodinsa kanssa laitteeseen kaiken oleellisen ja kehittänyt yksinkertaisesti loistavan soittimen. Laitetta käyttänyt pystyy allekirjoittamaan tämän ajatuksen helposti. Otettaessa vertailukohdaksi vaikkapa nykyiset puhelimet, joista löytyy musiikkisoittimen lisäksi satoja muita ominaisuuksia, huomataan musiikin kuuntelun olevan hankalampaa eikä lainkaan niin hauskaa kuin erityisesti tähän suunnitellulla laitteella. Toivottavasti Apple ei sorru samaan lisälleissään videokameroita soittimiinsa.
Samalla logiikalla erilaisista sovelluksistakin pitäisi löytää ne parhaat ja helpoimmat vaihtoehdot. Parhaatkin ohjelmat saadaan pilattua loputtomalla laajentamisella, joten nykyinen trendi onkin voimakkaasti integraatioratkaisuja suosiva. Tällä kohtaa skeptisimmät nostavat kädet ilmaan ja toteavat, että kaikkiin tarvitaan eri tunnuksia ja pitää muistaa eri osoitteita – ei tarvita. Tekniikalla asiat hoituvat, eikä kyseessä ole edes erityisen uusi tekniikka.
Laitteiden ja teknologioiden merkitys tulevaisuudessa on taas varmasti astetta pienemmässä roolissa, sillä mielenkiinto ja vaatimukset keskittyvät ratkaisuihin. Yksinkertaiset ja helposti toisiinsa liittyvät palikat lienevät siis tässäkin tapauksessa polku oikeaan suuntaan.
-Ville Availa
Nälkä kasvaa syödessä. Sanonta pitää hyvin paikkansa tutkiskeltaessa menneiden vuosien
tietojärjestelmähankkeita. Erilaisten sähköisten viestintäjärjestelmien ja
sisällönhallintajärjestelmien yhteyteen on rakennettu melkeinpä toiminnanohjausjärjestelmän
laajuutta olevia ratkaisuja. Tästä innostuneena organisaatiot sitten innostuivat vaatimaan
vaikka mitä ominaisuuksia ja tarjouspyynnöissä nähtiin satojen kohtien listoja, ehdottomasti
tarvittavista asioista. Toimittajien taas pyrkiessä vakuuttamaan, että ominaisuudet löytyvät
tuotteista ainakin teoriassa.
No ratkaistiinko järjestelmien avulla sitten nuo kaikki tarvittavat kysymykset – tuskin. Kun
aikataulu on venynyt tarpeeksi ja kustannukset nousseet riittävästi alkavat yleensä
vaatimuksetkin laskea. Lopputuloksena moni hankki kustannuksiltaan kalliin ja ominaisuuksilta
valtavan portaalin tai muun ympäristön. Tätä ympäristöä yritettiin sitten hyödyntää
mahdollisuuksien mukaan, mutta usein käyttö keskittyi alkuperäisen tarpeen ympärille ja lukuisat
ominaisuudet jäivät käyttämättä joko niiden huonon käytettävyyden tai tarpeettomuuden vuoksi.
Isosta järjestelmästä onkin sitten työ päästä eroon, sillä isoista aikaa ja rahaa vaatineista
investoinneista uhkaa tulla monessa organisaatiossa politiikkaa ja kasvojen menetys uhkaa
alkuperäisen päätöksen tehnyttä. Käynnissä oleva talouden turbulenssi on vihdoin suonut
tälläisen mahdollisuuden osalle vanhoista ohjelmistoista – virallisena syynä tietysti säästöt.
Hyvät ohjelmistot perustuvat yleensä hyvin yksinkertaiseen ajatukseen. Apple on pystynyt
tiivistämään oman iPodinsa kanssa laitteeseen kaiken oleellisen ja kehittänyt yksinkertaisesti
loistavan soittimen. Laitetta käyttänyt pystyy allekirjoittamaan tämän ajatuksen helposti.
Otettaessa vertailukohdaksi vaikkapa nykyiset puhelimet, joista löytyy musiikkisoittimen lisäksi
satoja muita ominaisuuksia, huomataan musiikin kuuntelun olevan hankalampaa eikä lainkaan niin
hauskaa kuin erityisesti tähän suunnitellulla laitteella. Toivottavasti Apple ei sorru samaan
lisälleissään videokameroita soittimiinsa.
Samalla logiikalla erilaisista sovelluksistakin pitäisi löytää ne parhaat ja helpoimmat
vaihtoehdot. Parhaatkin ohjelmat saadaan pilattua loputtomalla laajentamisella, joten nykyinen
trendi onkin voimakkaasti integraatioratkaisuja suosiva. Tällä kohtaa skeptisimmät nostavat
kädet ilmaan ja toteavat, että kaikkiin tarvitaan eri tunnuksia ja pitää muistaa eri osoitteita
- ei tarvita. Tekniikalla asiat hoituvat, eikä kyseessä ole edes erityisen uusi tekniikka.
Laitteiden ja teknologioiden merkitys tulevaisuudessa on taas varmasti astetta pienemmässä
roolissa, sillä mielenkiinto ja vaatimukset keskittyvät ratkaisuihin. Yksinkertaiset ja helposti
toisiinsa liittyvät palikat lienevät siis tässäkin tapauksessa polku oikeaan suuntaan.