Olen Kirsi Jankkila, ja vuoden 2007 alusta hoitanut Ambientialla markkinointiviestinnän tehtäviä. Ambientian syksy on täynnä monenlaista tapahtumaa, ja näin viestintä-assarin ominaisuudessa ajattelin kertoa mikä on nyt “in”. Viime viikolla IBM:n kanssa  onnistuneesti järjestetyn kuntien ja liittojen sosiaalisen median teema-aamun jälkeen olen puuhastellut vähän toisenlaisen aiheen parissa.

Ambientia järjestää yhdessä Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn kanssa Viiniä ja Vinkkejä -tilaisuuden torstaina 9.9. aiheella Open Source yrityskäytössä. Helsingissä järjestävän tilaisuuden suosio pääsi yllättämään järjestäjäpuolen, sillä maksimiosallistujamäärä 40 henkeä tuli täyteen kahden arkipäivän sisällä kutsujen lähettämisestä. Nyt tilaisuus on 1,5 kertaa buukattu ja uusintakierrokselle on jo päivä sovittuna.

Ambientia on mukana tilaisuudessa puhumassa Liferay Portal -ratkaisusta, joka on kaupallinen avoimen lähdekoodin portaalialusta. Liferay tarjoaa käyttöön yli 60 valmista työkalua, sisällönhallintajärjestelmän sekä yhteisölliset työkalut. Lisäksi alustalle voidaan rakentaa asiakaskohtaisesti räätälöityjä toimintoja. Lisäksi alustalle voidaan rakentaa asiakaskohtaisesti räätälöityjä toimintoja. Ambientia on toteuttanut Liferay-ratkaisuja esim. Finnairille ja Bovalliukselle.

Syyskuun tilaisuuteen on ilmoittautunut mukaan paljon päättäjätason ihmisiä erikokoisista yrityksistä. Mutta mikä tekee Liferaystä päättäjiä kiinnostavan?

No, se on esimerkiksi

• monipuolinen: pienillä kokonaiskustannuksilla käyttöön saadaan hyvin monipuolinen ratkaisu.
• muunneltava: muuttuvien tarpeiden mukaan käyttöön saadaan helposti uusia työkaluja, joko valmiina tai räätälöitynä.
• globaali: monipuoliset kielivalinnat mahdollistavat käytön myös globaalissa organisaatiossa.
• tietoturvallinen.

Lisää tietoa löydät myös Liferay.comista.

Vaikka syyskuun tilaisuus onkin jo täynnä, voit varasijalle ilmoittautumalla ilmaista mahdollisen kiinnostuksesi marraskuussa järjestettävään uusintaan osallistumisesta. Infoamme tilaisuudesta lisää piakkoin nettisivuillamme. Katso myös muut tulevat tapahtumamme ja ilmoittudu mukaan.

P.S. Muistathan, että voit seurata meitä myös Facebookin ja Twitterin kautta.

Viime yönä keräsin hattivatin lailla virtaa aikamoisesta ukkosmyrskystä ja nyt olen puhtia täynnä konttorilla – ekaa päivää kesäloman jälkeen. Töitä olen toki tehnyt jo reilun viikon, mutta vähän tavanomaisesta poikkeavassa ympäristössä: Linna Golfilla raportoimassa amatöörimiesten EM-kisoja sosiaaliseen mediaan. Onneksi mukana olivat myös Olli Aro ja Jaakko Kankaanpää, jotka opastivat minut golfin maailmaan – mm. lukemaan tuloslistoja . Tuota taitoa tarvittiin mm. Facebookissa turnauksen omalla sivulla. Facebookin lisäksi käytössämme oli Twitter, johon ohjattiin mm. Facebook- ja YouTube-päivitykset. Flickriin perustimme tilin ja ryhmän kisakuville.

Kampanja oli tähän asti suurin Ambientian toteuttama some-kampanja ja se onnistui oikein hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon, ettei kampanjan suunnitteluun ja etukäteisvalmisteluun jäänyt aikatauluhaasteiden (mm. kesälomat) vuoksi montakaan hetkeä. Toinen haaste tuli siitä, että olimme some-raportoinnissamme todella etunenässä, vastaavia kampanjoita ei golf-ympyröissä ole aiemmin tehty (Googlen ja kisaajien kommenttien mukaan). Kilpailijat, kisakoneisto ja yleisö olivat siis vähän ihmeissään somen monipuolisesta käytöstä ja siitä, millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa. Hauskinta oli, kun eräskin vannoutunut Facebookin vastustaja alkoi suureen ääneen kehua sivuamme . Golfliitto itse oli hyvin mielissään some-pilotistamme ja syksyn edetessä someilu jatkuu.

Viikon aikana opin itse paljon paitsi golfista myös sisällöntuotannon haasteista, kun sää katkaisi meiltä välillä netin, välillä sähköt. Ja mikä parasta, seuraavia kamppiksia varten taskuun jäi paljon hyviä ideoita. Jos haluat kuulla lisää liittojen ja kuntien someilusta, tule kuuntelemaan minua parin viikon päästä IBM:lle (voit osallistua myös etänä).

Palasin tänään kesälomalta palaveeraamaan ensi viikon ohjelmasta: raportoimme silloin golfin EM-kisoja sosiaaliseen mediaan, etupäässä Facebookiin. Viikosta tulee paitsi hauska myös opettavainen ja odotan sitä innolla. Golfin lisäksi ekaan työpäivään mahtuu myös eräs juttu, joka jäi lomanaluskiireissä roikkumaan.

Pidimme nimittäin jo kesäkuun alussa Tampereella teema-aamun someen liittyen. Yleisöstä heiteltiin sellaisia kysymyksiä, että päätin hankkia asiantuntijan niihin vastaamaan ja Toikkasen Tarmo suostuikin ilomielin haastateltavaksi. Joten aloitetaanpa sitten.

Terve Tarmo! Jossain yhteydessä esittelit itsesi Creative Commons –asiantuntijaksi. Miten sellaiseksi tullaan?

Kuten minkä tahansa alan asiantuntijaksi – kovalla työllä. 10 000 tuntia tavoitteellista harjoittelua riittää minkä tahansa alan asiantuntijaksi tulemiseksi, mutta tällaisilla uusilla aloilla riittää vähempikin, jotta tuntee aluetta riittävän hyvin voidakseen neuvoa muita. Varmaan tämän maan kovimmat CC-asiantuntijat ovat Herkko Hietanen ja Ville Oksanen Turre Legalista ja he lakimiehinä voivat myös antaa lakiteknisiin kysymyksiin luotettavan vastauksen. Oma taustani on teknologiassa, psykologiassa ja opetuksessa, joten en väitäkään olevani lakimies. Mutta avoimia lisenssitekstejä on tullut luettua avoimen lähdekoodin osalta melkoisesti ja väittäisin ymmärtäväni, mistä niissä on kyse. Ymmärrystä tietysti auttaa se, että on tottumusta lukea kapulakieltä ja teknisiä dokumentteja ja selvittää, mistä niissä on kyse.

Mitä Creative Commons käytännössä tarkoittaa (mummo-kielellä kiitos)?

CC Giuli-O

Tehdessäsi luovan teoksen, kuten kirjoituksen, videon, valokuvan tai äänitallenteen, tekijänoikeuslaki antaa tekijälle yksinoikeuden päättää, miten teosta saa käyttää. Kun tällaisen teoksen laittaa verkkoon muiden katseltavaksi, saavat he katsella sitä ainoastaan yksityiskäytön piirissä. He eivät siis saa esimerkiksi esittää sitä muille, jaella sitä muille, tai tehdä siihen muutoksia. Creative Commons (CC) on helppo tapa teoksen tekijälle antaa vaikkapa jakelu- ja muunteluoikeudet kaikille muillekin.

Verkossa jaetaan tekstiä, kuvia ja videoita muiden nähtäväksi. Esimerkiksi YouTubeen lisätään joka minuutti vuorokauden edestä uutta katseltavaa ja tieteellisiä julkaisuja tuotetaan nykyään viiden vuoden lukuhetken verran joka päivä, puhumattakaan kaikesta muusta materiaalista. Ongelmana ei enää ole jakelun kalleus, vaan se, että oma sisältö ei saa yleisöä, kun luettavaa ja katseltavaa on niin paljon. CC-lisenssillä tekijä voi antaa muille luvan jaella teosta eteenpäin, jolloin teos saa lisää yleisöä, kun sen löytäneet levittävät sitä kavereilleen. CC on siis tapa kasvattaa teoksen yleisöä ja lisätä siten sen tuottamaa hyötyä sekä yleisölle että tekijälleen.

Missä muissa asioissa olet asiantuntija?

CC Jonathansin

Olen oppimispsykologi ja tutkin oppimisen ja teknologian leikkauskohtaa. Koetan selvittää, miten teknologialla voidaan todella parantaa oppimistuloksia. Sosiaalinen media on tullut hyvin tutuksi viimeisen vuosikymmenen aikana, samoin kaikenlaiset oppimisalustat. Suhtaudun tekniikkaan kiinnostuneesti, mutta kriittisesti. Koulutukseen ei tule työntää teknologiaa vain siksi, että se on uutta ja hienoa. Ensin pitäisi miettiä, mitä oppimistuloksia opetuksesta halutaan saatavan, sitten miettiä, mitkä aktiviteetit näitä tuloksia voisivat tuottaa, ja vasta lopuksia miettiä, mitkä työkalut tukevat parhaiten näitä aktiviteetteja.

CC Katutaide

Syy miksi halusin haastatella sinua on kiperät kysymykset, joita minulle Pitkyn teema-aamussa keväällä esitettiin. Katsoimme siellä Flickristä Tampere-aiheisia kuvia, ja valitsimme näkyviin Creative Commons-kuvat, joita saa muokata ja käyttää kaupallisesti . Joku esitti kysymyksen: voiko kuvien lisenssejä muuttaa ja vastasin, että tietysti voi – jos on ensin rajannut kaikki oikeudet itselleen, voi myöhemmin päättää jakaa kuvan kaikkien kanssa. Mutta entäs toisinpäin, voiko kuvien lisenssejä myös tiukentaa ja mitä sitten tapahtuu? Jos joku on esimerkiksi käyttänyt kaupallisesti kuvaa, jonka oikeuksia tiukennetaan, onko kuvan ottajalla oikeus vaatia jotain korvauksia? Ja kenellä on todistusvastuu siitä, että oikeuksia on muuteltu?  Säilyttääkö Flickr historiatietoja  lisenssimuutoksista?

CC-lisenssejä ei voi perua, eli jos joku on ottanut teoskappaleen itselleen CC-lisenssin alaisena, hänellä on ne oikeudet pysyvästi. Lisenssin voi kyllä vaihtaa, eli jatkaa teoksen jakelua eri lisenssillä, jos tekijä näin haluaa. Se ei kuitenkaan vaikuta jo jaeltujen teosten oikeuksiin. Periaatteessa kussakin teoskappaleessa tulisi CC-lisenssi olla näkyvissä, mutta valokuvissa se luonnollisesti on melko hankalaa toteuttaa käytännössä. Ja edes kuvaruutukaappaus Flickr-sivusta, jossa näkyy kuva ja lisenssi, ei ole mitenkään todellinen todiste, sillä sekin on liian helppo väärentää. Lopultahan tekijänoikeusrikkomuksissa on kuvan tekijän nostettava kanne ja vaadittava korvauksia, jos hän kokee jonkun käyttäneen kuvaa väärin. Mutta kun hän itsekin tietää, että kuva on ollut jakelussa avoimella lisenssillä, tätä tuskin tapahtuu.

Flickrissä luultavasti lisenssimuutoksien historia tallentuu, mutta sitä ei tietääkseni suoraan pääse näkemään palvelussa. Mutta luulisi, että oikeudenkäynnissä voitaisiin kyseinen tieto kaivaa esiin.

CC Javier Aroche

Blogissasi http://tarmo.fi/blog/2010/03/03/kuvien-kaytto-esityksissa-tekijanoikeuden-harmaa-alue/ kirjoitit näin:

Periaatteessa netissä julkaistun kuvan liittäminen osaksi omaa teosta olisi mahdollista seuraavissa tapauksissa:

1. Kuvan yhteydessä on käyttöehto eli lisenssi, joka mahdollistaa käytön. Tällainen olisi esim. Creative Commons -lisenssi.
2. Teoksen tekijä on erikseen hankkinut luvan kuvan käyttöön kuvan tekijältä. Yleensä kuvan yhteydessä olisi tällöin maininta tyyliin “julkaistu A.A:n luvalla”.
3. Kuva on lainaus eli sitaatti (22§). Tekijänoikeus mahdollistaa toisen teoksesta osan ottamisen tietyn käsiteltävän asian selventämiseksi. Yhtäältä kuvan lainaaminen osittain on aika hankalaa ja voi jopa loukata kuvan tekijän moraalisia oikeuksia, toisaalta taas kuvan käyttäminen kokonaan ei ole vain osan käyttöä. Suomen oikeusjärjestelmältä on tullut lausunto, jonka mukaan “kuvien lainaamiseen on suhtauduttava pidättyväisesti”.

Mitkä muut lisenssi sallivat kuvien käytön?

CC Gnuckx

Periaatteessa mikä tahansa luvan antava tekstinpätkä voidaan ymmärtää käyttöluvaksi eli lisenssiksi. Jos jonkun blogissa lukee, että “saa kopioida”, niin siinä se lisenssi on. Käytännössä tuollaisen oikeuskelpoisuus on sitten eri asia, joten paras vaihtoehto on käyttää jotakin valmista lisenssiä. CC-lisenssit ovat avoimen sisällön osalta kaikkein yleisin ja ehdottomasti suositeltavin valinta julkaisijalle. Etenkin avoimen lähdekoodin ohjelmistojen dokumentaatiossa näkee vielä GFDL-lisenssiä, joka on suunniteltu nimenomaan dokumenttien käyttöön, mutta nykyisin CC-lisenssejä pidetään suositeltavampana vaihtoehtona (CC BY-SA on oleellisesti sama asia kuin GFDL).

Tekijän antaman lisenssin lisäksi myös verkkopalveluiden käyttöehdot voivat antaa vastaavia käyttöoikeuksia. Esim. YouTuben käyttöehdot sanovat, että videon lähettäjä antaa kaikille oikeuden esittää videoita missä tahansa tilanteessa. Videoiden kopiointi palvelusta on kielletty, samoin YouTuben toiminnan kanssa kilpaileva kaupallinen toiminta, mutta videoita voi tosiaan esittää vaikkapa seminaareissa tai koulutuksissa ilman erillistä lupaa.

CC Brenda Starr

Itse käytän paljon Flickrin kuvia, sillä siellä on todella paljon hienoja kuvia aiheesta kuin aiheesta ja ne löytyvät helposti. Sinä käytät ilmaista kuvapankkia http://sxc.hu/ – kerropa siitä lisää.

Flickr sisältää paljon kaikenlaisia kuvia, mutta sieltä on vaikea hakea ns. lehtikuvia (stock photos), joissa on siis yksi asia selkeästi kuvattuna. Lehtikuvapankkeja on verkossa lukuisia ja tosiaan lehtikuvan käytön hinta on pudonnut 50-200 dollarista 1-5 dollariin viimeisen vuosikymmenen aikana. Monet pankit ovat siis maksullisia, eli kuvan käyttöoikeudesta on maksettava muutama taala. Tällöin saa ns. royalty free -oikeudet, eli kuvia saa käyttää vapaasti niin monta kertaa kuin haluaa. sxc.hu on ilmainen lehtikuvapankki, eli sieltä löytyy lehtikuvia, joiden käyttö ei maksa mitään. Sinne voi kuka tahansa myös lähettää omia kuviaan muiden käytettäväksi.

Itse käytän sxc.hu:ta kahdesta syystä: Yhtäältä haluan esimerkkinä opettajille näyttää, että esitysdioihin saa hyvää kuvitusta ilman yhdenkään dollarin tai euron käyttöä. Toisaalta tykkään sxc:n antamasta lisenssistä, jossa ei kuvaa käytettäessä tarvitse mainita sen tekijää – toisin kuin CC-lisenssiä käytettäessä. Tämä ihan vain säästää vaivaa, kun ei tarvitse kuvien tekijätietoja kerätä talteen ja teipata joka kuvan viereen aina, kun niitä jossain käyttää.

Mitä muuta haluaisit aiheesta (tai sen vierestä) Ambientian blogin lukijoille kertoa?

CC Daxtor

Olen kirjoittamassa Ville Oksasen kanssa kirjaa tekijänoikeudesta opetuskäytössä ja sisällöstä merkittävä osa tulee käsittelemään avoimia sisältöjä ja nimenomaan CC-lisenssejä. Kirja ilmestyy näillä näkymin tammikuussa 2011. Jos nyt joku haluaa saada lisää tietoa avoimista sisällöistä, niin olen julkaissut useampiakin aiheesta pitämiäni esitystallenteita Slideshare-palveluun. Esitystallenteet on julkaistu CC BY-SA -lisenssillä, mikä antaa kenelle tahansa oikeuden levittää, esittää ja käyttää niitä missä tahansa tilanteessa, sekä myös parannella tai käyttää osia niistä omissa esityksissään (kunhan minun nimeni mainitaan lopputuloksessa asianmukaiseseti). Esitykset löytyvät kootusti tästä osoitteesta: http://tarmo.fi/blog/media/presentations/creative-commons/

Kiitos haastattelusta Tarmo!

Tällä kertaa ajattelin kertoa teille järjestyksenvalvojista. Juhannuksena Himoksella heihin ei voinut olla törmäämättä, kuvaan nappasin kaksi, jotka olivat oikein omistautuneita tehtävälleen.  (Julkaisulupa kysytty koko nelikolta, toivottavasti vangit pysyivät ruodussa!)

Järjestyksenvalvojia tarvitaan yleisötapahtumiin valvomaan, ettei kukaan tuikkaa toisia sateenvarjon piikillä silmään tai talloudu eturivissä jalkoihin. Mutta järjestyksenvalvontaa tarvitaan myös työpaikoilla. Miksi, työntekijäthän osaavat kai selvinpäin käyttäytyä siivosti? Työpaikalla kyllä, mutta entäs kun lähdetään harmaalle alueelle, työpaikan ja vapaa-ajan väliseen tilaan, joka sosiaalisella medialla täytetään? Työnantaja voi toki kieltää Facebookin käytön työajalla, mutta vapaa-ajan käyttöön ei voida puuttua. Vai voidaanko? Työntekijää sitoo lojaaliteettivelvoite, eli hän ei voi vapaa-ajallaankaan vahingoittaa edustamansa organisaation mainetta. Kovinkaan moni yritys ei ole vielä ohjeistanut somen käyttöä. Työntekijät käyttävät some-palveleluita vapaa-ajallaan ja lipsauttelevat kaikenlaista työpaikastaan. Entäs jos heille antaisi ohjeet, että puhukaa vaan ja varsinkin näistä asioista ja tähän sävyyn?

Sosiaalinen media on niin uusi ja nopeasti muuttuva asia, ettei lainsäädäntö  tai työnantajat tahdo pysyä sen perässä. Kutsutaan siis hätiin hullunkurisen some-perheen järjestyksenvalvoja, joka surffaa yritykseen ja kyselee työntekijöiltä mitä some-palveluja he käyttävät, millaisia hyötyjä ja haittoja he ovat kohdanneet ja millaisiin kysymyksiin he kaipaavat apua. Vastausten perusteella laaditaan ohjeistus, joka käydään läpi organisaation päättäjien kanssa workshopissa. Siellä mietitään myös sitä, mihin palveluihin kannattaa satsata ja millainen lähestymistapa valitaan.

Riku Vassinen ja Antti Isokangas kirjoittavat tuoreessa Digitaalinen jalanjälki-kirjassaan siitä, että yrityksillä on 5 vaihtoehtoista tapaa suhtautua työntekijöidensä someiluun:

1. sulkea silmät, eli antaa heidän mellastaa miten tykkäävät
2. sitoa kädet, eli estää someilu työajalla
3. tehdä somesta markkinoinnin velvollisuus
4. kasata somen erikoisjoukot, jotka edustavat organisaatiota somessa
5. päästää kaikki halukkaat someen organisaation nettimainetta rakentamaan, antaa heille ohjeet ja päämäärä, tukea ja kannustusta

He korostavat sitä, ettei mikään 5 tavasta ole muita parempi, vaan riippuu asetetuista tavoitteista.

Jos siis valitsette jonkun vaihtoehdoista 2-5, antakaa minun ja järjestyksenvalvojan auttaa.

Teknologia- ja palvelujohtaja Henri Sora vastaa Ambientian Business Platform Services -liiketoiminnasta.

Ostanko Ambientialta pilvipalveluja?

Kyllä, Ambientialta voi ostaa pilvipalveluja. Cloud computing –termille on monta käsitystä ja monta määritelmää. Yksi niistä on Vmwaren käyttämä Virtual Private Cloud. Ambientian ylläpidossa olevat palvelut ajetaan pääasiassa Vmwaren vSphere tekniikalla, joka on siis tätä mystistä virtuaalista privaattipilveä.

Kannattaako sitten pilvipalveluja käyttää?

Aikaisemmin asiakkaalle ostettiin yksi tai useampi pitsaboksipalvelin, jolta heidän verkkopalvelunsa ajettiin. Sen seurauksena koneen prosessori ja levyjärjestelmän peilausratkaisut olivat aina puheenaiheena IT:n kanssa. Nyt tälle ei ole tarvetta, koska ne pääasiassa abstraktoituvat asiaakkalle kokonaan.

Kyllä, pilvipalvelujen käyttö on ehdottomasti suositeltavaa, koska yksi oleellinen hyöty on palvelinlaiteresurssien loittoneminen asiakkaan ongelmasta toimittajalle entistä enemmän. Ambientiankin käyttämässä laiteistoratkaisussa on erittäin moninkertaisia kahdennusmahdollisuuksia ja kaikki laitteiston komponentit on vähintään kahdennettu, mutta useammassa kohdassa komponentteja samassa tehtävässä on vieläkin enemmän. Yksittäisen asiakkaan ei ole mahdollista hankkia tällaista ratkaisuja, mutta toimittajan investoidessa jaettuun kapasiteettiin tämä tulee kaikkien saavutettaville.

Eivätkö oikeat pilvipalvelut tule Amazonista?

Kyllä, oikea pilvipalveluajatuksen mukainen pilvi tulee juuri Amazonilta, Rackspacelta tai muilta alan suurilta pelureilta. Mielestäni loppuasiakkaalle malli tarkoittaa hankalammin ymmärrettävää hinnoittelua, koska hinta on jemmattu monen erilaisen komponentin sisään. Sen lisäksi tarvitaan vielä monenlaisia ylläpito- ja mittauspalveluille.

Pilvipalvelujenkin käytössä menee asioita aina metsään

Minusta on hassua miten tällä hetkellä on kiinnitetty erityistä huomiota pilvipalveluiden hintamielikuvaan. Tuntuu siltä, että keskustelussa unohtuu usein se, että ohjelmistoissa on virheitä ja niissä on kaikenlaista ylläpidettävää yhä edelleenkin. Pilveen siirtyminen ei voi ratkaista näitä asioita. Pilvipalveluiden käytössäkin menee asioita metsään ja palvelu lakkaa vastaamasta. Silloin tarvitaan osaavaa ylläpitoa hoitamaan asiat takaisin päiväjärjestykseen nopeasti.

Teenkö jotain väärin, jos en osta pilvipalveluja?

Kyllä ja et. Weppipalveluiden kohdalla oleellisempaa on toimittajan kyky vastata verkkopalvelun:

* muutostarpeisiin
* käynnissäpitoon
* asiakaspalveluun ja tukeen.

Ne ovat asioita, jotka oikeasti näkyvät verkkopalvelu kanssa toimivien ihmisten päivittäisessä työssä.

Toisaalta jos et ole ollut vielä mukana virtuaaliprivaattipilvien ilosanomassa oman IT-infrasi kanssa, soitapa toimittajallesi, heillä on paljon kiinnostavaa kerrottavaa. Tai kysy meiltä muutama tipsi, jolla pääset alkuun. Se kannattaa.

Teenkö oikein, kun ostan pilvipalveluja Ambientialta?

Kyllä teet. Pystymme tuottamaan kaikki pilvipalveluiden hyödyt asiakkaidemme iloksi, mutta ennen kaikkea tuemme käyttöä osaavalla ylläpidolla ja asiakaspalvelulla. Kokeilkaapa, ja soittakaa meille.

Kuluvan vuoden aikana Ambientia on jakanut Atlassianin tuotteisiin liittyvän liiketoimintansa kahteen ryhmään: tekniseen alustatiimiin sekä konsulttitiimiin, näiden lisäksi ylläpito ja asiakaspalvelu toimivat aktiivisesti ratkaisujen parissa.

San Franciscossa tapaamani Atlassianin omistajat Mike Cannon-Brookes ja Scott Farquhar aikovat edelleenkin kasvattaa voimakkaasti liiketoimintaansa. Atlassian onkin tällä hetkellä aivan selkeä haastaja kaikille isoille ohjelmistotaloille, jotka tarjoavat sovelluksia verkkoyhteisöjen rakentamiseen, tiedon jakamiseen tai sen jalostamiseen. Yrityksen asiakasmäärä on noussut jo yli 24 000, joten mistään pienestä putiikista ei Australian poikien toiminnassa ole kyse. Yritys on laajentunut erittäin voimakkaasti ja uuden globaalin toimistoverkostonsa ansiosta se kykenee palvelemaan asiakkaita nyt 24 tuntia vuorokaudessa.

Syksyksi suunnittelemme Atlassianin tuotteisiin liittyvän käyttäjätilaisuuden (Nordic Atlassian User Group) järjestämistä Tukholmassa, jotta myös muut Pohjoismaat pääsevät osalliseksi wikien ja tehtävähallinnan iloista. Tähän asti tilaisuuksia on järjestetty lähinnä suomalaisten kesken Helsingissä.

Austraalialaisilla on mukavan letkeä ote asioihin, mutta kuitenkin järkähtämätön näkemys periaatteista ja siitä mihin suuntaan halutaan mennä. Tätä periaatetta mekin haluamme noudattaa innovoidessamme ratkaisuja asiakkaidemme käyttöön.

Haa!

Jo toinen blogikirjoitus samalla viikolla! Viimeksi kirjoittelin hullunkurisesta some-perheestä ja mainitsin jättäväni osan korteista vielä hihaani.  Ravistan siis hihasta kortin, jossa lukee sosiaalinenmedia.org, sillä eOppimiskeskus julkaisi asiasta tiedotteensa, enkä halua jäädä Mustapekkaa pahemmaksi – tässä oma versioni asiasta.

Sosiaalinenmedia.org kerää yhteen some-esimerkit

Sosiaalinenmedia.org on kaikille avoin wiki, josta löytyy tietoa sosiaalisesta mediasta ja johon käyttäjät voivat päivittää esimerkkejään sosiaalisen median käytöstä. Tällä viikolla virallisesti julkaistu palvelu toimii jatkossa tietolähteenä niin kouluttajille, tutkijoille kuin kenelle tahansa sosiaalisesta mediasta ja sen eri käyttötavoista kiinnostuneille.

Kaikki alkoi siitä, kun Rauman seudun kunnat tilasivat keväällä 2010  tutkimuksen siitä, miten suomalaiset kunnat käyttävät sosiaalista mediaa. Koska tiukka aikataulu ei mahdollistanut perusteellista, kaikenkattavaa tutkimusta, ehdotin että tutkimusaineisto kerättäisiin yhteisöllisesti wikiin. Näin saataisiin paitsi laajempi aineisto, myös tuoreita esimerkkejä myös varsinaisen tutkimusajan jälkeenkin. Alkujärkytysten jälkeen idealle lämmittiin niin Rauman seudulla, Ambientiassa kuin eOppimiskeskuksessa, jonka wikiin sivusto päätettiin sijoittaa.

Aloitin aineiston keräämisen huhtikuussa, vapunaattona tein ensimmäisen version wikisivustosta ja toukokuussa aloin syöttää sinne löytämiäni esimerkkejä sekä houkutella muitakin samaan puuhaan, huutelin sivustosta sekä Twitterissä, #taskutapaamissa että SomeTime2010:ssa (kävin mm. kalamaljassa avautumassa).  Olin jo laajentanut alkuperäistä ideaa kuntaesimerkkeihin keskittymisestä: otetiin mukaan myös yritys-, oppilaitos- ja harrastusmaailmat.

Sivuston kohderyhmiin kuuluvat mm.

• ihmiset, jotka pohtivat someen astumista tai haluavat oppia lisää
• asiantuntijat, jotka haluavat käyttää sosiaalisen median ratkaisuja työssään mm. sisäiseen ja ulkoiseen kommunikointiin ja ovat kiinnostuneita benchmarkaamaan hyviä some-käytäntöjä meillä ja muualla
• opettajat, jotka miettivät miten somea voi käyttää opetuksessa
• kunnan päättäjät, jotka haluavat vuorovaikutukseen kuntalaisten kanssa uusilla välineillä
• some-tutkijat, jotka haluavat tietää meneillään olevista hankkeista ja rakentaa tutkijaverkostoaan
• some-kouluttajat ja -konsultit, jotka etsivät kohdeyleisölleen sopivia esimerkkejä ja haluavat jakaa casepankin ylläpitämisen yhdessä muissa yrityksissä olevien kollegoidensa kanssa (ennenkuulumaton ajatus kerätä tietoja kilpailijoiden kanssa?)
• some-yrittäjät, jotka haluavat mainostaa toteuttamiaan ratkaisuja

Olen käyttänyt paljon aikaa sivuston rakentamiseen, mutta jatkossa vetovastuu on eOppimiskeskuksella. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että wiki on puolueettomalla alustalla, ehkä se saa myös kilpailijamme paremmin hankkeeseen mukaan, kun tässä ei pelata Ambientian pussiin, vaan kyseessä on yleishyödyllinen hanke, josta koko some-pelikenttä hyötyy. Wikissä saa siis huoleti mainostaa omia some-ratkaisuja, -toteutuksia ja -palveluita.

Jännityksellä odotan, miten suuri yleisö sivuston ottaa vastaan. Käy kurkkaamassa ja ota seurantaan myös @someorg Twitterissä.

Monet ohjelmistoprojektit kärsivät heikosta päivitettävyyydestä ja monimutkaisuudesta. Vuosia kehitetty projekti voi yllättäen tulla pisteeseen, jolloin sen päivittäminen ei yksinkertaisesti ole enää kannattavaa. Tähän ongelmaan päädytään yhä useammin.  Tiukat sidokset projektin sisällä niin sisäisiin kuin ulkoisiinkin järjestelmiin muuttuvat vähitellen monimutkaiseksi hämähäkinseittiä muistuttavaksi kokonaisuudeksi, jonka ylläpitäminen ja päivittäminen käy erittäin haastavaksi.  Tämä johtaa ylläpito- ja jatkokehittämiskustannuksien kasvuun.

Service-oriented Architehture (SOA) eli palvelusuuntaunut arkkitehtuuri auttaa kehittäjää ja arkkitehtiä kyseisessä ongelmassa.  Kysymyksessä ei ole uusi teknologia vaan pikemminkin uusi ajattelutapa.  Yksi oleellisista SOA:n komponenteista on palveluväylä (Enterprise Service Bus), joka mahdollistaa viestipohjaisen kommunikoinnin palveluiden välillä. Palveluväylä on joustava, hyvin skaalautuva ja helposti muokattavissa oleva kommunikointitapa.

SOA-ratkaisut ovat yleensä hieman hitaampia toteuttaa verrattuna suoraviivaiseen toteutustapaan. SOA:n vahvuus iskeekin vasta myöhemmin, kun järjestelmät muuttuvat, jolloin ainoastaan muuttuvaan järjestelmään kommunikoiva toteutus joudutaan muokkaamaan kohdejärjestelmälle sopivaksi.  Esimerkiksi www-sovelluksen yhteydessä olevaa komponenttia ei tarvitse kirjoittaa uudelleen.Milloin sitten kannattaa siirtyä perinteisestä mallista tähän uuteen ajattelutapaan?  Viimeistään seuraavassa projektissa. Mitä enemmän sidoksia eri järjestelmiin on  syntynyt, sitä enemmän ylläpitämiseen tai siirtymiseen joudutaan käyttämään aikaa ja rahaa. Vain pienen ja itsenäisen palvelun kanssa kannattaa suosia muita ratkaisutapoja.

Käytännön toteutuksissa www-palvelun rinnalle tarvitaan tukeva perusta  – SOA-alusta.  Alustaa valittaessa pääasiat ovat valmiit komponentit, skaalautuvuus, varmuus ja tuen toimivuus. Monet alustat pystyvät tähän – Ambientian valinta on JBoss, jossa kustannustehokkuus, toimiva tuki ja skaalautuvuus  yhdistyvät. Red Hatin tukema JBoss Enterprise SOA Platform on varsin loistava esimerkki  hyvin toteutetusta ja tukevasta alustasta.  Palvelusuuntautunut arkkitehtuuri on ollut pinnalla vuosia, mutta harva on jaksanut ajatella asiaa pitemmälle. Toivottavasti lisääntynyt tietoisuus ajattelutapaa kohtaan kasvattaa entisestään kiinnostusta toteuttaa ratkaisuja näinkin joustavasti ja helposti.  Kyseessä on kuitenkin yksi uusia tulevaisuuden ikkunoita avaavista malleista.

Kesä tuli ja kiirettä pitää. Sitten viime näkemän olen käynyt aika monessa tapahtumassa. Mieleen painui yhteisöllisesti järjestetty Sometime2010 – Suomen Twitter- ja some-aktivistien massatapaaminen 22.5.2010 Aalto yliopiston Design Factorylla. Seuraavalla viikolla olin Porissa Inforten digitaalisen innovoinnin workshopissa, jossa tapasin paitsi jenkkiproffia myös suomalaisia tutkijoita ja sain paljon uusia ajatuksia, joita käytän paitsi oman Mini treasures wikini kehittämisessä myös asiakkaideni some-ratkaisuja ja yrityswikejä miettiessäni.  Olen käynyt myös #taskubileissä, Tekesin tilaisuuksissa, asiakkaiden luona ja pitänyt itsekin pari teema-aamua.  (No eipä ihme ettei ole taas ollut aikaa blogille). Edellä mainituista palaan vielä ainakin  Tampereella viime viikolla Pitkyn kanssa pidettyyn some-teema-aamuun, jossa syntyi vilkasta keskustelua mm. Flickr-kuvien käyttöoikeuksista.

Viime kerralla kerroin hieman Ambientian some-koulutuksista. Mainitsin, että tuotteistaminen on ollut yllättävän hauskaa puuhaa ja ymmärtänette miksi kun esittelen hullunkurisen some-perheeni!

Harjoittelija opastaa ihmiset paitsi sosiaalisen median maailmaan, myös siihen, miten some-työkaluja käytetään yrityksissä ja muissa organisaatioissa ja yhteisöissä ja puhutaan somen eduista, haitoista ja siitä, miten se muuttaa työkulttuuria.

Virkamies on Harjoittelijan sisarkortti, eli vastaavia asioita, mutta kuntavinkkelistä. Virkamies tuli minulle tutuksi tutkiessani suomalaisten kuntien some-käyttöä Rauman seudun kuntien valtuuttamana (raportointitilaisuus ensi viikolla, joten perästä kuuluu).

Puutarhuria tarvitaan, kun halutaan perustaa uusi wikipuutarha tai luoda vanhaan villisti rehottavaan wikiin säännöt, jotka auttavat pitämään wikin helppokäyttöisenä.

Verkkosivusto voi päästä kaikkien Suosikiksi, kun se  yhdistetään oikein valittuihin some-palveluihin.

Pari korttia jätin vielä hihaani, niistä kerron joku toinen kerta.

Millaisia tyyppejä sinä kaipaat some-perheeseeni?

Miksi digitaalisten toimintaympäristöjen asiantuntijat pohtivat rooliaan suhteessa johdon konsultointiin?

Kari Kinnunen tasapainoilee strategiasta toimivan roadmapin.

Asiakasroolissa olevat hankevastaavat eivät oikein aina tiedä, mitä ja miksi ovat tilanneet, mitä sillä tehdään ja miten se suhteutuu organisaation päätavoitteisiin tai strategiaan jos mitenkään. Epäselvää on myös, kuka asiakkaan organisaatiossa tekee, miten tekee ja millä ajalla. Harvoin on ehditty miettiä sitäkään, tulisiko onnistumista jotenkin mitata ja voisiko siitä kenties jopa palkita? Sen enempää perehdytystä kuin sisäistä pilotointiakaan ei ole huomioitu aikataulussa tai resursoinnissa. Reklamaation tekeminen kuitenkin luonnistuu, koska aikataulu on pettänyt eikä ympäristössä ole niitä ominaisuuksia, joita johto huomaa käyttöönoton jälkeen kaipaavansa. Johto on silloin pettynyt, mutta kiinnostunut. Hankevastaava on silloin lähes vihainen, mutta sitoutunut. Toimittaja puolestaan alkaa pohtia johdon konsultointia projektitoiminnan tukipalveluksi.

Mihin ROI katosi ja mistä se jälleen tupsahti kehittämishankkeisiin?

Kuvapankkien, uutiskirjeiden, sharepointtien, kuntaportaalien, intranettien, flash-animaatioiden ja sähköisten tilausjärjestelmien dynamiikkaa sykkivä virtuaalijuna ja Hämeenlinnan rautatieasemalla levottomasti liikehtinyt ROI kohtasivat. Juna ei kuitenkaan pysähtynyt, sillä pysäkki ei kuulu Pendolino-strategiaan. ROI parka. Finanssikriisin pyörteissä ROI viimeinen löydettiin harhailemasta pölyyntyneen intranetin kätköistä. Sinne on moni muukin eksynyt, mutta ROI oli kateissa kauan. Nyt ROI on jälleen mukana.. hyvässä ja pahassa tietenkin. Mutta kuinka investointia tulisi mitata ja mittaustuloksia tulkita? Mikä olikaan tavoite?

Mihin tarvitaan viestintästrategiaa,  myyntistrategiaa tai kasvustrategiaa?

Ehkäpä erillistä viestintästrategiaa, myyntistrategiaa tai kasvustrategiaa ei tarvita sellaisinaan mihinkään. Hyppään jonkun varpaille, mutta sanon silti: Tarvitaan yksi yhteinen strategia ja useita vaihtoehtoisia tai rinnakkaisia taktiikoita, selvä roadmap sekä konkreettinen vuosikello ja kriisivalmius. Tarvitaan viisautta ymmärtää näiden erot. Operationalisoinnissa strategia jalkautuu taktisten toimenpiteiden kautta, suunnitelmat ja vuosikellot konkretisoidaan. Toteutuma analysoidaan. Opitaan. Taktikoidaan uudelleen.

Mikä on webstrategia?

Webstrategia on sana. Se on harvinainen sellainen, eikä edes kuulu luontaiseen sanastoomme. Webstrategiaakaan ei tarvita, jos sähköisten toiminta-ympäristöjen kehittäminen ja käyttäminen tukee strategiaa ja valittu taktiikka voidaan ja osataan todeta liiketoiminnallisesti onnistuneeksi. Webstrategia ei olekaan oikeasti strategia vaan johdon työkalu, eräänlainen X-factor. Se jokin.

Miksi Ambientia tarjoaa webstrategian laatimista?

Webstrategia liima, joka sitoo meidän osaamisemme ja asiakkaidemme johdon osaamisen yhteen. Sitä liimaa tarvitaan, kun halutaan taktikoida, toteuttaa ja onnistua paremmin. Webstrategia on korkean hierarkian roadmap, joka auttaa meitä tekemään asiakkaillemme oikeita asioita oikeista syistä. Sellainen on sekä hyvää liiketoimintaa että mielekästä ja kehittyvää kumppanuutta.

Seuraavan kerran kerromme lisää webstrategian laatimisesta Turussa 10.6. klo 14:00 – 15:30

Lisää tietoa konsultointipalveluistamme

Tietoa kirjoittajasta:

Kari Kinnunen, YTM, kehittämiskonsultti (kari.kinnunen@ambientia.fi)

Kari on ollut Ambientiassa vuodesta 2004 ja kehittänyt tulostaan lähtien Ambientian konsultointipalveluita. Kari on kotoisin Joensuusta, hän on koulutukseltaan YTM (yrityksen taloustiede, kansantaloustiede) ja tykkää sekä matkustella ympäri maailmaa että mökkeillä Höytiäisen rannalla Pohjois-Karjalassa.

Kari on taustaltaan maajoukkueurheilija (olympialaji painonnosto) ja joskus kilpaurheilun logiikka, sen tavoitteellisuus, kurinalaisuus ja periksi antamattomuus saattavatkin näkyä Karin tavassa sparrata, analysoida ja kyseenalaistaa.

Kari ei juo kahvia, ei syö juustoa eikä seuraa jääkiekkoa.