Sähköinen tietoisuus

Ambientia isännöi jo toistamiseen 27.5.2010 Helsingissä virallisen Atlassian User Groupin, tällä kertaa etuliitteellä Nordic, vaikka emme saaneetkaan yhtään Suomen ulkopuolista edustajaa paikalle. Seuraavalla kerralla sitten, ainakin jos suunnitelmat tapaamisen järjestämisestä Tukholmassa toteutuvat.

Toimin tilaisuuden seremoniamestarina. Olen työskennellyt Ambientialla yhteisöllisten ratkaisujen konsulttina vuoden 2008 alusta. Koko tämän ajan olen tehnyt asiakasprojekteja Atlassianin tuotteilla, lähinnä Jiralla ja Confluencella. Lähes jokaisen projektin kohdalla edelleenkin hämmästelen tuotteiden joustavuutta taipua erilaisiin tarpeisiin. NAUG:ssa oli ilo keskustella erilaisista käyttötavoista ja huomata, että en ole yksin innostukseni kanssa.

Tapahtuma oli mielestäni erittäin onnistunut ja haluan kiittää kaikkia paikalle saapuneita n. 50 Atlassian-tuotteiden käyttäjää aktiivisuudesta ja kiperistä kysymyksistä, joihin koitan nyt vastata. Kysymyksiä tuli niin paljon, että vastaan tällä kertaa vain osaan niistä, lähinnä Atlassian Confluencea koskeviin. Lähiaikoina julkaisen ainakin yhden kirjoituksen lisää,  jossa käsittelen  muihin tuotteisiin liittyviä kysymyksiä. Toivon, että lukijat kommentoisivat aktiivisesti omia näkemyksiään, luen niitä aktiivisesti ja koitan vastata myös kommentteihin. Kiitos asiantuntija-tiimillemme avusta vastauksissa.

Mutta nyt siis itse asiaan, eli kysymyksiin.

Mikä on wikin suhde muihin työkaluihin, erityisesti dokumenttien hallintaan?

Wikit eivät ole ylipäätään tarkoitettu dokumenttimuotoisen sisällön tallentamiseen ja tyypillisesti ne eivät siihen kovin hyvin sovellukaan.  Confluenceen voidaan tallentaa toki liitetiedostoina mitä tahansa dokumentteja, mutta niiden käsittely suoraan wikisssä on varsin hankalaa. Office-tiedostoja pääsee muokkaamaan ja tallentamaan suoraan Confluencessakin Office Connectorin avulla. Mutta esimerkiksi asiasanoja (labels) ei voi antaa suoraan liitetiedostoille ja tämä hankaloittaa esimerkiksi metatiedon liittämistä dokumentteihin ja niiden linkittämistä eri asiayhteyksiin. Laajamittaisempaan dokumenttien hallintaan on hyvä olla siis joku toinen ratkaisu ja integroida wiki tämän ympäristön kanssa. Vaihtoehtojahan tälle on esimerkiksi Microsoftin Sharepoint, johon löytyy Atlassianilta Sharepoint Connector tai Alfresco, johon löytyy myös integraatioratkaisuja.

Mikä on wikin rooli sähköisessä viestinnässä?

Wikin avulla voi toteuttaa sähköistä viestintää monellakin tapaa. Ensinnäkin se on erinomainen työkalu viestinnän sisällöntuotannossa, sillä sisällöntuotantoa voi helposti ja hallitusti hajauttaa. Lisäksi se voi suoraan toimia viestintävälineenä, esimerkiksi organisaatioiden sisäisissä wiki-ympäristöissä. Sen avulla voi tehdä erilaista tiedottamista ja muuta viestintää yksinkertaisesti organisaation sisällä. Olemme tehneet myös ratkaisuja, jossa wikiä käytetään myös ulkoisen viestinnän sisällöntuotantotyökaluna, tällöin tyypillisesti sisältö julkaistaan johonkin ulkoiseen palveluun, esimerkiksi portaaliin. Tällainen ratkaisu on tehty Finnairin viestinnälle. Tutustu tähän julkaisijan työpöytä -konseptiin verkkosivuiltamme.

Onko Confluencea mahdollista käyttää offlinenä?

Kehitystehtävä Confluencen offline-käytöstä on luotu, jossa pyydetään rakentamaan Confluencelle offline-client (jolla pystyy muokkaamaan sisältöä offline-tilassa). Ongelmaksi kuitenkin usein muodostuu se, miten nämä kaksi järjestelmää käsittelevät sisällön muokkauskonfliktit. Atlassianin omasta Confluencestä löytyvällä sivulla on keskustelua erilaisista kiertotieratkaisuista, vaikka mikään niistä ei käsittelekään sisällön muokkauskonflikteja. Sisältöjen offline-käyttö ilman muokkausmahdollisuutta on toki huomattavasti yksinkertaisempi järjestää.

Miten voidaan ratkaista seurannan toteutus Confluencella, kun Confluencen oman seurannan suorituskyky ei riitä?

Tiedossa on, että suurissa installaatioissa Confluencen oma käyttäjäseuranta aiheuttaa suorituskykyongelmia. Tähän ei ole Atlassianilta ratkaisua olemassa, mutta varsin yksinkertainen tapa toteuttaa monipuolinen seuranta on ottaa käyttöön ilmainen Googlen Analytics –palvelu. Tämän ongelmana on tietenkin se, että tiedot ovat Googlen palvelimilla ja tietyissä tapauksissa seuranta-datan sijainti organisaation ulkopuolella on mahdotonta tietoturvasyistä. Googlen Analyticsistä on olemassa myös maksullinen versio, joka on asennettavissa myös omalle palvelimelle. Muita maksullisia  seurantapalveluita on esimerkiksi: Omniture Sitecatalyst, WebTrends, Coremetrics. Ilmainen mahdollinen ratkaisu voisi olla jonkun erillisen “webtrack”-ohjelmiston asentaminen. Tällaisia voisivat olla mm. Opentracker ja Apache Live Log. Analytiikka-asioista saa tarvittaessa lisätietoja Ambientian Jaakko Kankaanpäältä.

Mitä eroa on tavallisella tilalla (Space) ja  Community Bubbles -tilalla?

Community Bubblesilla voidaan luoda yhteisöllisiä tiloja, eli yhteisöjä. Yhteisön jäsenet tai ylläpitäjä voivat kutsua uusia jäseniä yhteisöön ja tilan katselu- ja kirjoitusoikeudet voidaan rajoittaa vain yhteisön jäsenille. Yhteisön jäsenet saadaan myös listattua kuvineen sivulle. Community Bubblesin yhteisöominaisuudet soveltuvat erinomaisesti mm. työryhmäkäyttöön. Muita eroja tavallisiin tiloihin ovat mm. uusien tilojen oletuskäyttöoikeuksien määrittely ja erilaiset portaalityyppiset sisältösivut. Pluginista voi lukea lisää täältä: http://www.adaptavist.com/display/Bubbles/Communities

Voiko Confluencea käyttää asiakasportaalina?

Confluencen avulla on varsin yksinkertaista toteuttaa hyvinkin monipuolinen asiakasportaali. Monipuolisten käyttöoikeushallintamahdollisuuksien ansiosta asiakasportaaliin voidaan luoda sekä asiakaskohtaisesti suojattua sisältöä, että kaikille näkyvää julkista sisältöä. Ambientia itse käyttää Confluencea asikasportaalina ja olemme tehneet myös asiakkaillemme vastaavia ratkaisuja.

Mikä on paras Confluence plugin?

Tähän voisi kaikki lukijat jättää oman ehdotuksensa kommenttina.

Itse liputtaisin Scaffolding ja Reporting – plugineiden puolesta, erityisesti niiden yhteiskäyttö mahdollistaa hurjia toteutuksia.

Kesäistä alkuviikkoa!

Tänään minun piti viimeistellä raporttia suomalaisten kuntien sosiaalisen median käytöstä Rauman seudun kunnille, mutta kun raportointitilaisuus siirtyi huomisesta ensi kuuhun, niin tuli ylimääräistä aikaa. Ja silloinhan ehtii vaikka blogata .

Sosiaalisen median koulutuksia ja seminaareja taitaa olla tuutit pullollaan tällä hetkellä ja niillä markkinoillahan minäkin liikun. Esimerkiksi Raumalle tekemäni selvitys on vapaasti hyödynnettävissä jatkossakin – voin tulla mihin tahansa kuntaan pitämään puolen päivän (tarvittaessa pitemmänkin) koulutuksen siitä, miten kunnat ovat sosiaalisen median palveluita jo hyödyntäneet ja mitä kannattaa ottaa huomioon, kun lähdetään someen. Jos kiinnostuit, pyydä minulta tarjous “yhdestä Virkamiehestä” (tuolle koulutukselle antamani nimi).

Viime viikolla kuulin, että olen saanut jälleen uuden kilpailijan: Atlassian on alkanut tarjota webinaari-koulutuksia mm. Confluencesta ja Jirasta. Auts . Jiraa en ainakaan toistaiseksi kouluta, siitä vastaa mm. Eric, Australian ja joulupukin lahja Ambientialle, mutta Confluencea hyvinkin.

Esimerkiksi reilu viikko sitten kävin Ilmatieteenlaitoksella pitämässä toisen osan wikikoulutuksestani. Loppuvuodesta he päättivät vaihtaa pitkään käytössä olleen Mediawikin käyttäjäystävällisempään Confluenceen. Päästäkseen uuden työkalun kanssa sukkelasti alkuun he tilasivat meiltä koulutuksen, jossa kerrotaan ko. wikien eroista. Koska minä olen häärännyt Nokiassa ollessani paljonkin Mediawikin kanssa, tämä koulutustehtävä sopi minulle kuin nenä päähän. Satu kyseli Twitterissä onko materiaali tulossa jakoon, ja koska en sitä sellaisenaan voi jakaa, niin tässä pääpiirteittäin wikien erot.

Confluence  Mediawikiin verrattuna, plussat ja miinukset:

+ parempi hakukone, hakee tietoa myös liitetiedostoista (hmm, miksi wikissä pitää olla liitteitä)

+liitteiden vienti on tosi helppoa drag&drop-toiminnolla (okei, liitteet on kivoja, niitä kun voi esim. näyttää upotettuina wikissä, ja muokata esim. PowerPointeja yhteisöllisesti wikin kautta verkkolevyjen sijaan)

+helpompi käyttäjienhallinta, voidaan tehdä alueita (aliwikejä), joihin annetaan oikeuksia pienille porukoille – kaikki eivät näe(tai voi muokata) kaikkea

+”Facebookmaiset” ominaisuudet: voidaan seurata muita käyttäjiä ja päivittää mikroblogimaisesti omia kuulumisia

+wysiwyg-editori hakkaa “koodipohjaisen” editorin mennen tullen. Mediawikissä pitää muistaa, että otsikko tehdään =-merkeillä: ==Otsikko2==, kun taas Confluencessa riittää, että löytää ylärivistä oikean nappulan

+liittyy edelliseen kohtaan, mutta korostan vielä sitä, miten ihanaa isoja taulukoita on muokata Confluencessa, kun ei tarvi laskeskella |-merkeistä mihin soluun haluaa tietonsa täydentää

+sisältö ja kommentit näkyvät samalla sivulla

+Confluenceen on saatavissa paljon plugineita, joita loppukäyttäjien on helppo ottaa käyttöön ns. makro-browserin kautta. Eli esim. jos haluaa sivulle jonkun kentän, johon kootaan sisältöä avainsanojen avulla muilta wikisivuilta, niin riittää kun kirjoittaa makro-browserin hakukenttään label, niin saa listan kaikista käytössä olevista sovelluksista

+ilmeiden teko – alueille voidaan tehdä kevyet ilmeet esim. lisäämällä alueen tunnukseksi tiimin logo – helpottaa wikissä surffausta, kun tietää missä on. Isommat ilmeetkin ovat helpohkoja toteuttaa, esim. Median tulevaisuus -wiki ei näytä kovin wikimäiseltä

+ vanhat Word-tiedostot saa muutettua wikisivuiksi todella kätevästi

-ei Section-editointia

-ei kategoriarakennetta – kaikki avainsanat ovat samanarvoisia

-alisivurakenne ei ulotu sivujen nimiin. Sivut ovat kyllä puumaisesti oikeassa järjestyksessä, mutta alueen kullakin sivulla pitää olla uniikki nimi. Esim. jos Mediawikissä oli sivut: ryhmä x, ryhmä x/pöytäkirjat, projekti y ja projekti y/pöytäkirjat, niin Confluencessa vastaavat sivut ovat ryhmä x, projekti y, ryhmä x:n pöytäkirjat ja projekti y:n pöytäkirjat. Tämä ei ehkä ole niin iso muutos, paitsi silloin kun siirretään vanha sisältö Mediawikistä Confluenceen

Tuossa tuli nyt muutama tärkein ero, lisää kommentteihin muita eroja jos unohdin jonkun sinulle oleellisen jutun.

Ensimmäisen ja toisen Ilmatieteenlaitoksen koulutuksen välissä ihmiset olivat ehtineet ottaa Confluencen omakseen ja ensimmäisen tilaisuuden pakollisista muutosvastarintamutinoista ei ollut enää jälkeäkään, vaan ihmiset olivat hyvin innoissaan uudesta työkalusta. Terkkuja vaan Kumpulaan, luvatkaahan meille jatkossakin poutaa .

Mutta nyt hyppään seuraavaan tehtävääni: kirjoittamaan runkoa erään asiakkaan wikisääntöihin.

Työ on juhlaa!

Työnjuhlan aatonaattona otin vihdoin taas aikaa bloggaamiseen – työnteko haittaa pahasti tätä “harrastusta”. Viime aikoina minua ovat työllistäneet mm. Rauman seudun kunnille tekemäni tutkimus suomalaisten kuntien sosiaalisen median käytöstä (tutkimus valmistuu ensi kuussa, tällä hetkellä se vain vilahtelee Twitterin #kuntasome-kanavalla), ITK-konferenssi sekä omien palveluideni tuotteistaminen (mikä onkin ollut yllättävän hauskaa hommaa).

Viime kerralla kerroin 9 erilaisesta sosiaalisen median asiantuntijasta, joka perustui Rohit Bhargavan blogikirjoitukseen. Hän päivitti kirjoitustaan kääntämiseni jälkeen saamiensa kommenttien perusteella, joten täydennänpä minäkin listaa.

10. Verkottuja - henkilö, joka käyttää aktiivisesti sosiaalisen mediaa verkostoituakseen ihmisten kanssa sekä reaali- että virtuaalimaailmoissa. ITK-konferenssin aikana oli hauskaa, kun a) tapasi nettituttujaan elävänä (eli liha-avaruudessa, kuten uusi termi kuuluu) ja b) sai uusia seuraajia ja kontakteja verkostoihinsa. Verkkososiaalisuudesta tulee rikkaampaa, kun tietää, millainen ihminen koneen/laitteen takana on.

11. Evankelista – henkilö, joka käyttää sosiaalista mediaa edistääkseen aatetta tai tuotetta. Hänelle some on tapa jakaa sisältöä ja osallistua keskusteluun aiheesta, johon he suhtautuvat intohimoisesti. Esimerkiksi organisaatioissa voi olla some-evankelistoja, jotka saarnaavat somen ihanuudesta, ja voitte arvata olenko minä juuri yksi heistä. Minä olen kyllä myös nukkekoti-evankelista, joka vähän yllytettynä jaksaa aina hehkuttaa monipuolista harrastustaan.

12. Yrittäjä/keksijä – ymmärtää sosiaalista mediaa hyvin ja soveltaa sitä luomalla uuden some-palvelun tai -sovelluksen, joka ratkaisee jonkin erityisen ongelman tai tarpeen. Tähän kategoriaan kuuluvat esim. Foursquaren (pelimäinen palvelu, jossa voi seurata kontaktiensa olinpaikkoja ja paikkasuosituksia) ja Twitterin keksijät. Vuoden vanha Mini treasures wikini on juuri tällainen ainutlaatuinen ja kapealla alalla toimiva palvelu – se on maailman suurin nukkekoteihin ja miniatyyreihin keskittynyt wiki, jota tämä “keksijä ja tuplaevankelista” innokkaasti pyörittää.

Mutta jotten nyt alkaisi muuttua liikaa listan ykköseksi, Tärkeilijäksi, niin lopetan tarinointini tällä kertaa toiseen suomalaiseen some-sovellukseen. HeiaHeia on vanhan tiimikaverini ja hänen kumppaniensa perustama palvelu, joka on “ehkäpä hauskin tapa pysyä kunnossa”. Suhtauduin siihen ensin vähän epäillen, mutta kun ystäväni nyt lähettävät minulle virtuaalimansikoita ja pyöräiltyäni melkein 7 vuoden tauon jälkeen töihin, niin tuntuuhan se makealta.

Mutta nyt – heiaheia, hölkynkölkyn ja klara vappen allesammans!

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa, eli ITK-konferenssi järjestettiin tänä vuonna 21. kerran ke 21.- pe 23.4. Konferenssista on näiden vuosien aikana muodostunut opetusteknologian kiistaton valtakunnallinen päätapahtuma, joka tunnetaan myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Ambientia oli mukana seminaarissa kolmatta vuotta peräkkäin. Ständillämme etsimme ihmisiä ilmiantamaan oman organisaationsa, mikäli koettiin, että it- ja viestintäjärjestelmät kaipaisivat uudistusta ja päivitystä. Päivystyspartiomme saikin torstain aikana huolestuttavan määrän ilmiantoilmoituksia, joten etsintäkuulutuksemme oli ilmeisen paikallaan

Kerroimme tapahtumassa, kuinka wiki voi toimia ratkaisuna erilaisiin tarkoituksiin, ja miten erityisesti oppilaitokset voivat wikiä hyödyntää. Käy lukemassa lisää kampanjasivultamme osoitteessa www.ambientia.net/wiki1

Toimitusjohtaja Ville Availa päivystävän sheriffin roolissa Ambientian ständillä

Artikkeli vuodelta 1996, Ambientian toiminnan alkuajoilta.

Ambient Factorilla on ammattilaisen ote inernetiin

Hei taasen,

Aika kuluu nopeesti kun on hauskaa, vai miten se meni? Mulla oli neljän kuukauden koeaika ja se päättyi viime viikolla – oiva aika tarkistaa toimenkuvaa. Sain entistä mielenkiintoisempia tehtäviä, uuden tittelin ja uuden konttorin: ensi kuusta alkaen toimipisteeni on Hämeenlinna (mutta saapastelen usein Helsingissä jatkossakin). Olen nyt “Sosiaalisen median asiantuntija” eli toisella kotimaisella “Specialist, social media, tools and culture”. Tittelistä ollaan montaa mieltä, tässä yksi mielenkiintoinen blogaus aiheesta: 9 erilaista sosiaalisen median asiantuntijaa.

Roolikuvaukset – osa Googlen kääntäminä

1. Tärkeilijä – “Tämä henkilö Kaikki rakastavat vihata.” Henkilö, joka on lukenut gurujen blogeja ja osaa juuri ja juuri käyttää Facebookia ja Twitteriä.
2. Kouluttaja -”suuri opettaja on lahja, eikä moni todella ole sitä.” Hyvät opettajat osaavat yksinkertaistaa monimutkaisia asioita mm. esimerkein. Hyvän koulutuksen jälkeen ihmiset, joille sosiaalinen media ei ole entuudestaan tuttua, rohkaistuvat kokeilemaan tai ajattelemaan siitä uudella tavalla.
3. Seminaariesiintyjä “Kaiuttimet voivat olla nousuvesi, joka voi nostaa kaikkien muiden veneitä.” eli hyvät puhujat vaikuttavat koko alan näkyvyyteen ja seksikkyyteen.
4. Sisällönjärjestelijä - sisällön kuraattorit ovat yksi tärkeimmistä tulevaisuuden sosiaalisen median työpaikoista. Kuraattorit auttavat meitä löytämään tarvitsemamme valtavasta tietoheinäsuovasta, kaikkea ei vain voin löytää hakukoneella (esim. koska unohdamme hakusanat).
5. Tapahtuman järjestäjä – “sosiaalisessa mediassa on paljon suuria tapahtumia: virallisia konferensseja, huippukokouksia ja vähemmän muodollisia Meetups ja tweetups.” Vaikka sosiaalinen media on pitkälti keskustelua verkossa, ihmisten tapaaminen on kumminkin todella herkullista – jutut luistavat paljon paremmin verkossakin sen jälkeen, kun tietää kuka ruudun takana istuu ja tapahtuman järjestäjät tekevät tämän mahdolliseksi.
6. Yhteisöjohtaja, community manager “ Suuri Community Manager käsittelee todellisia keskusteluja reaaliajassa ja reagoi niihin avoimesti.”
7. Sisällöntuottaja – “Sisällöntuottaja on hyvä kirjoittamaan ajatuksia blogeihin, jakavat jokaisen ajatuksen Twitterissä, tai luoda video.” Sisällöntuottajat ovat sosiaalisen median asiantuntijoista näkyvimpiä.
8. Markkinointistrategisti – “kaikkia sosiaalisen median asiantuntijoita ei olisi automaattisesti pantava tähän luokkaan.” He tietävät miten sosiaalista mediaa käytetään markkinoinnin tavoitteen saavuttamisessa ja uskaltavat sanoa myös, että jonkun ei kannata käyttää sosiaalista mediaa.
9. Toteuttaja -” Tavallaan tämä on merkittävin sosiaalinen media-asiantuntija – koska nämä ovat ihmisiä, jotka toteuttavat oikeita ratkaisuja”. Toteuttajilla on elävän elämän kokemusta siitä, miten hommat kannattaa tehdä.

Mitkä näistä sitten uppoavat minuun? Pisin kokemus minulla on yhteisön johtamisesta, olen tehnyt sitä pian 10 vuotta, ensin harrastusympyröissä, mutta myös edellisessä työpaikassani Nokiassa, jossa sain organisaationi wikittämään ja blogittamaan. Suunnittelin käytölle säännöt, koulutin ne ja työkalut, toteutin ratkaisut ja järjestelin sisältöä. Sisällöntuottajan roolia olen toteuttanut mm. bloggaajana ja mikrobloggaajana sekä keskustelijana erilaisilla foorumeilla. Some-tapahtumiin olen osallistunut ja niitä myös järjestänyt (#taskujkl), esiintynyt olen muutamissa tapahtumissa, kerran jopa videon kautta nettiin (webinaariesiintymisiä on varmaan jatkossakin luvassa).

Markkinointistrategistin rooli on kaikkein vierain. Vuoden verran olen harjoitellut oman wikini markkinointia sosiaalisen median keinoin ja paljon olen oppinutkin: sivuston suunnittelua ja visualisointia, hakukoneoptimointia, kävijätietojen analysointia ja  uusia työkaluja – yhteisön johtamista unohtamatta. Kevään aikana perehdyn aiheeseen lisää tekemällä isohkon tutkimuksen, josta kerron lisää myöhemmin.

Että tämmöisistä aineksista on tämä asiantuntijuus leivottu, mistähän saisin vielä tärkeilijän kaikkitietävyyttä?

Sisäisesti organisaatiossa käytettävien intranet-ympäristöjen sekä erilaisten web-sovellusten ja pikaviestintävälineiden merkitys ei tänä päivänä ole yritysten toiminnan kannalta ihan triviaalia. Sosiaalisen median hypetys on ollut käynnissä jo jonkun aikaan ja intranet-ympäristöissä jatkuvasti lisääntyviä wikejä ylistetään niiden kyvyistä jakaa hiljaista tietoa. Mutta onko todella näin? Voidaanko yrityksen kilpailuedun tärkein komponentti – hiljainen tietämys – viimein valjastaa nopeasti ja helposti tehokäyttöön?

Hiljainen tietämys on tieteellisen määritelmänsä mukaan kokemusperäistä ja mahdotonta dokumentoida. Näin ollen sen jakaminen pelkästään teknisiä välineitä hyödyntäen ei siis ole mahdollista. Ainahan sitä voi yrittää, ja kokeilla sopii esimerkiksi laatimalla käyttöopas siitä, kuinka polkupyörällä ajetaan ja pysytään pystyssä sellaiselle kohderyhmälle, joka ei ole koskaan pyörää nähnytkään. Helppoa – eikö?

Hiljaista tietämystä ei voi sinällään jakaa tai siirtää intranetin välityksellä, koska sen ymmärtäminen vaatii vastaanottajalta asian tulkintaa. Tietojärjestelmien hyödyntämistä tietämyksen jakamisprosessissa voitaisiin kuvata seuraavan kuvion avulla:

Tietämyksen siirtämisprosessi ihmisten välillä tietojärjestelmää hyödynnettäessä

Molemmissa päissä siirtämisprosessia on käyttäjä eli ihminen, joka tulkitsee sisällön välittämää tietämystä omaan aiempaan kokemukseen ja osaamiseen perustuen. Käyttäjä tulkitsee ja suodattaa lukemaansa lähtökohtaisesti aina erilaisten silmälasien läpi kuin sen laatija. Tästä syystä täysin yhtenäisen ymmärryksen aikaansaaminen edes dokumentoitavissa olevasta asiasta on erittäin hankalaa, jollei kokemuspohja ja tulkinnan perusta ole identtisiä.

Tänä päivänä on kiistatonta, etteivätkö toimivat intranetit vaikuttaisi merkittävästi organisaatioiden toiminnan laatuun, kustannustehokkuuteen ja jatkuvaan kehittymiseen. Nämä sähköiset ympäristöt mahdollistavat informaation jakamiseen liittyvien transaktiokustannusten merkittävän pienentämisen. Nykyaikaisten sähköisten ympäristöjen helppokäyttöisyys ja monipuoliset toiminnallisuudet nopeuttavat työn tekemistä parhaimmillaan merkittävästi, mutta ne eivät kuitenkaan tarkoita hiljaisen tietämyksen siirtämistä. Hiljaisen tietämyksen jakamista voidaan kuitenkin tietojärjestelmien avulla edesauttaa monellakin eri tavalla. Kommentointitoiminnot, multimedian hyödyntäminen, mash-upit jne. helpottavat koodatun tiedon taustan ymmärtämistä ja sitä kautta yhdenmukaisen tulkinnan muodostamista. Lisäksi erilaiset verkostojen luomista, spontaania kanssakäymistä ja käyttäjien osaamisen ja tekemisen seuraamista helpottavat toiminnot tukevat organisaation sisäistä kanssakäyntiä. Toisin sanoen ne helpottavat ihmisten mahdollisuuksia ymmärtää, millaiseen kokemuspohjaan muut käyttäjät ajattelunsa perustavat.

Kaikista haasteista päätellen hiljaisen tietämyksen siirtäminen on siis varsin ongelmallista. Hiljaisen tietämyksen siirtämisen tavoite tulisikin huomioida jo tietojärjestelmän esisuunnitteluvaiheessa ja oikeanlaisessa konseptoinnissa. Mikäli tietämyksen hiljaisuutta ja esimerkiksi sisäiseen kehitysprojektiin osallistuvien käyttäjien toimintatapoja ei riittävän hyvin huomioida, oletetaan teknisen järjestelmän silti tekevän jotain sellaista, mihin se ei lähtökohtaisesti kykene. Järjestelmät eivät siis korvaa käyttäjää – ne ovat vain yksi väline organisaation tietämyksen jakamisessa.

Teknisiä työkaluja ei toisin sanoen kannata käyttää johonkin sellaiseen, mihin ne eivät sovellu. On olemassa syy siihenkin, että hernesoppaa ei (yleensä) syödä haarukalla, vaan siihen käytetään lusikkaa. Tosin tämäkään ei aina pidä paikkaansa, sillä kauppakorkeakoulu-aikoinani olen omin silmin nähnyt, kun vaihto-oppilas levitti hernesoppansa pannukakun päälle, jolloin veitsi ja haarukka toimivat välttävästi. Makuelämys kuitenkaan tuskin oli täysin toivottu. Joten vaikka ”vääriä” välineitä koitetaankin soveltaa paremman lopputuloksen saavuttamiseksi, ei se silti tarkoita, että lopputulos olisi toivotunlainen.

Se, miten tietojärjestelmät voivat tukea hiljaisen tietämyksen jakamista, voidaan tiivistää seuraavasti (muokattu Daft – Huber 1987):

• olemassaolevan tietämyksen jakamisessa ja yhteisen tulkintapohjan muodostamisessa (esim. organisaatiossa tiedetään, kuka tietää mistäkin asiasta parhaiten, sekä millaiseen kokemuspohjaan käyttäjien kommentit ja dokumentointi perustuu)
• työkalujen tarjoamisella käytännön tekemiseen sekä rakenteiden luomisella tietämyksen jakamiseen (esim. intranet-ympäristö, joka mahdollistaa vuorovaikutuksen ajasta ja paikasta riippumatta)
• ihmisten törmäännyttämisen (esim. sellaisten ihmisten törmäämisten mahdollistaminen sisäisissä verkkoyhteisöissä, jotka eivät organisaation kansainvälisen hajautuneisuuden takia olisi välttämättä tekemisissä keskenään)
• sähköisten toimintaympäristöjen ”mediarikkautta” hyödyntämällä, minkä kautta tapoja kertoa asiasta ja luoda näkemyksiä sekä ymmärrystä sisältöön on useita (esim. keskustelut ja kommentoinnit, chatit, pikaviestintä ja videot)
• tietämyksen jakamisen transaktiokustannuksia alentamalla (esim. intranetissa olevan informaation hakeminen, tuottaminen ja versiointi on nopeampaa kuin mappien tai paperisten muistioiden avulla).

Vaikka hiljaista tietämystä ei jatkossakaan pystytä täysin dokumentoimaan ja valjastamaan liiketoiminnan tehokäyttöön teknisten järjestelmien avulla, intranet-ympäristöjen avulla sen jakamista voidaan kuitenkin tukea. Olennaista on tunnistaa teknisten tietojärjestelmien rajoitteet ja huomioida ne sähköisen toimintaympäristön ja organisaation toimintamallien kehittämisessä. Toisaalta hiljaisen tietämyksen dokumentointi ei sinänsä pitäisi edes olla organisaation tavoitteena, vaan ennemmin tavoitteeksi tulisi asettaa sen jatkuva kehittäminen (esim. uuden osaamisen luominen) ja mahdollisimman laaja leviäminen organisaation sisällä.

Liiketoiminnallisten tavoitteiden mukaisten toimintamallien ymmärtäminen on tämän päivän kilpailussa menestymisen avainkysymys. Entistä kriittisemmäksi tämä nousee sähköisen liiketoiminnan kehittämisessä. Liiketoiminnan tavoitteita tukevien sähköisten toimintaympäristöjen osalta oleellista on kehittämistarpeiden asettaminen sekä järjestelmällinen analysointi ja operationalisointi. Mitä lähempänä organisaation kilpailuedun kehittämistä sähköisen liiketoiminnan hankkeessa ollaan, sitä kriittisemmäksi huolellinen esisuunnittelu muodostuu.

Hiljainen tietämys ja siihen perustuva vahva erityisosaaminen ovat jatkossa kestävin tapa kehittää kilpailuetua suhteessa muihin kilpailijoihin. Hiljaisen tietämyksen integrointi organisaatiolaajuisesti osaksi toimintamalleja tuo tämän päämäärän askeleen lähemmäksi, mikäli sähköiset ympäristöt osataan kytkeä palvelemaan tätä tavoitetta. Tämä on kuitenkin asia, jota tänä päivänä vielä varsin vähän käytännössä ymmärretään ja osataan hyödyntää – mutta jonka potentiaali on laajalti tunnistettu.

Lisää aiheesta:

• Harri Nieminen, KTT, kehittämiskonsultti (harri.nieminen@ambientia.fi)
• Harri on työskennellyt Ambientiassa vuodesta 2001, suurimman osan ajasta kehittämiskonsulttina. Väitöskirjansa Harri on tehnyt Turun kauppakorkeakoulussa aiheena: “Developing Competences through Inter-Organizational Knowledge Acquisition”, jossa tarkastelun kohteena oli hiljaisen tietämyksen siirtäminen yritysten välisessä yhteistyössä ja siihen vaikuttavat tekijät.
• http://www.ambientia.net/portal/fi/palvelut/konsultointi/

Lits-läts!

Viime kuussa pääsin tutuille seuduille, entisen kotikorttelini isoon taloon, Tampere-taloon, puhumaan lempiaiheistani somesta ja wikeistä. Otsikkona oli “Wiki korvaa intranetin”, mutta talon väki oli toista mieltä: miksi tyytyä intraan, kun voi korvata koko netin… Oma osuuteni oli vain parikymmentä minuuttia ja siihenhän ei paljon mahdu: hieman omaa taustaani, hieman käsitteitä ja muutama esimerkki siitä, miten minä olen työympäristössä some-työkaluja käyttänyt ja miten uusien työkalujen myötä myös työtapojen pitäisi muuttua. Minun jälkeeni oli Aron Ollin vuoro ja yllätykseksemme yleisö alkoikin kyselemään todella paljon eri asioista ja lisää keskustelua seurasi vielä Tieken osuuden jälkeen. Olimme todella tyytyväisiä siihen, miten aktiivinen yleisö meillä oli! Koska olin itse esiintyjänä, en ehtinyt tehdä muistiinpanoja itse tilaisuudesta, joten tyydyn tällä kertaa kommentoimaan paperipalautetta, Twitter-palautteeseen vastasinkin heti tilaisuuden jälkeen #wikitre-kanavalla.

Mm. näistä aiheista haluttiin kuulla lisää:

• Wikin, blogin, Facebookin, Twitterin ja chatin yhdistäminen yhteen ympäristöön vrt Google wave / Buzz

Confluence-wikiin on mahdollista tuoda palikoida ulkopuolelta, esim. ottaa osaksi etusivun sisältöä Twitter-virta. Confluencessa voi toki myös blogata ja päivittää Facebookkimaisesti statuksia. Ambientian intrawikissä minulla on oma henkilökohtainen alueeni, jossa näytän mm. julkisen blogini uusimmat kirjoitukset, tuoreimmat twiittini sekä suosikkisivuni. Twitterimäinen ominaisuus Confluencessa on työkavereiden seuraaminen: statuspäivitysten lisäksi näen helposti myös mitä wikisivuja he ovat viimeksi muokanneet.

• Tietoturva

Tyypillisesti Confluence-wiki koostuu useasta tilasta eli aliwikistä. Kunkin alueen omistaja määrittelee sille oikeudet: kuka näkee sen ja kuka (tai mitkä ryhmät) saa esim. luoda, exportoida tai poistaa sivuja, uutisia, kommentteja tai liitteitä. Osa alueista voidaan jakaa kumppaneiden kanssa extranetin puolelle, osa voidaan rajata hyvin pienelle porukalle. On mahdollista rajoittaa oikeuksia myös sivukohtaisesti, jolloin esim. vain johtoryhmälle annetaan oikeudet budjettitietoihin.

• Tiedon tuottaminen ja julkaisu

Meillä on asiakkaita (näin olen kuullut), jotka käyttävät Confluencea sisällön tuottamiseen, vaikka varsinainen sisältö julkaistaan toisen sovelluksen kautta. Koska tämä tapaus ei ole minulle kovin tuttu, en puutu tähän sen enempää nyt.

• käytettävyys

Wikinä Confluence on hyvin käyttäjäystävällinen. Jos joku on esimerkiksi rakastunut Wordiin (hui), niin wikiä voi päivittää sen avulla. Suurin osa ihmisistä kuitenkin käyttää Rich Text -editoria, josta löytyy kaikki tärkeimmät toiminnot nappuloiden takaa (kuvat, linkit, lihavoinnit, taulukot jne). Itse käytän sekä Rich Text -editoria että wikimarkupia, joka on se koodimaisempi vaihtoehto (siinä esim. sisällysluettelo lisätään näin helposti: {toc}).

Wikiin voi myös tehdä rakennetta tilojen ja avainsanojen avulla ja siihen on helppo tehdä erilaisia ilmeitä.

Esimerkiksi jos olette jo tutustuneet tällä viikolla julkaistuun Median tulevaisuus -wikiin (mediantulevaisuus.fi), niin olette huomanneet, ettei sen ulkoasu ole kovin wikimäinen.

• ketterä tuotekehitys

Ketteryydestä minulle tulee nyt mieleen Jira ja sen Greenhopper-lisäosa, joka on tehty nimenomaan ketterään tuotekehitykseen ja scrum-tiimien taskien aikatauluttamiseen. Wikissä tuotekehitystä voi tietysti tehdä vaikka yhteisiä dokumentteja tehden.

• konkretiaa: yhteisöllinen dokutuotanto, projektin suunnittelu ja hallinta yhteisöllisillä työkaluilla

Tämäkin kääntyy Jiran puolelle, joten palataan tähän aiheeseen toisella kerralla.

• Sosiaalisten medioiden hyödyntämisen mahdollisuudesta yritysmaailmassa

Sosiaalista mediaa ja sen työkaluja voi hyödyntää niin moneen tarkoitukseen yrityksissä, ettei tähän voi tyhjentävästi vastata. Esim. markkinointi, asiakasrekisteri, tuotetuki, tuotekehitys, viestintä sisäisesti ja ulkoisesti, tiedonjako, kilpailijoiden seuranta…

• kokonaisuuden hallinta sosiaalisten median välinein, järjestelmien integrointi

Tähän vastaan lyhyesti: tuotteemme ovat helposti integroitavissa mm. SharePointin kanssa. (Joku voisi laskea miten monta kertaa tässä blogitekstissä on helppo, täytyisi varmaan opetella synonyymejä )

• mashupeista: soveltaminen käytäntöön

Kerroin tilaisuudessa siitä, että sihteereistä tehdään turhia wikien avulla – ja peruin heti perään puheeni. Wikit auttavat sihteereitä ja muita ihmisiä, jotka ylläpitävät esim. projektin nettisivuja – pistetään sivu päivittymään omia aikojaan RSS-syötteiden avulla. Esimerkiksi näin:

1. projektimetriikat tulevat tuoreeltaan Jirasta tai jostain syötteitä tuottavasta raporttityökalusta
2. Twitteristä otetaan kumppaneiden uutissyöte
3. projektin blogista tulee projektipäällikön tuoreimmat kirjoitukset
4. projektiryhmäläisten kuvia klikkaillessa näkee heidän statuspäivityksensä
5. kalenterista tulee projektin seuraavat tapahtumat
6. wikistä näytetään viimeksi päivitetyt (tai luetuimmat) sivut tai suosituimmat avainsanat

Sihteeriä tarvitaan päivittämään sivun rakennetta ja valitsemaan tarvittavat syötteet, patistamaan ihmisiä päivittämään raporttinsa wikiin ja nostamaan tärkeimpiä juttuja etusivulle.

• Wikityöskentelyn kehittäminen > ei perusteita, jatkoa

Veikkaan, että moni yritys joka on ottanut käyttöön wikin ei ole tehnyt kunnollisia sääntöjä sen käytöstä. Kun wikiä on käytetty jonkun aikaa, sieltä on vaikea löytää mitään, sillä kullakin käyttäjällä on oma logiikkansa. Tarvitaan siis ihmisiä, jotka hoitavat wikiä osana toimenkuvaansa ja tarvitaan säännöt alkaen ihan perusasioista: miten nimetään sivut, avainsanat, tilat jne.

• Kulttuurimuutokset käynnistäminen ja käynnissä pitäminen (teknologioiden avulla)

Aloita pilotista ja asia kerrallaan. Kun se menee hyvin, kaikki muutkin haluavat siirtyä wikiin. Tee wikin käytöstä mahdollisimman helppoa, ota huomioon varsinkin ei-tekniset käyttäjät.

Ensi viikolla jatkamme “Wiki korvaa intranetin”-teemalla Jyväskylässä (joka myös on vanha kotikaupunkini), seuraapa siis #wikijkl-kanavaa Twitterissä. Myös #taskujkl-kanavaa voi vakoilla, meillä on nimittäin some-ihmisten lounastreffit samana päivänä.

PS. Ai miten niin “lits-läts”? No koska nyt on vuoden paras saapasaika…

Viimeksi kirjoituksessani lupasin kertoa wikialustoista ja niiden hyödyntämisestä organisaation tietovirtojen hallinnassa.

Ennen siirtymistä wikeihin haluaisin kertoa hieman isommasta kokonaisuudesta: Web 2.0:sta ja sosiaalisesta mediasta.

Web 2.0

Nykypäivän internet on hyvin kaukana siitä mitä se oli esimerkiksi 1990-luvun puolella. Organisaatiot ovat tulleet vahvasti kenttään mukaan ja tiedon jakaminen ja vapaa liikkuvuus ovat ydinasioita. Tim O’Reilly on kutsunut tätä uuden internetin suuntausta nimellä Web 2.0, mutta siitä on käytetty myös nimitystä sosiaalinen media. Web 2.0 kuvaa enemmän käytettyä teknologiaa, kun taas sosiaalinen media kuvaa palvelujen mahdollistamaa toimintaa, periaatteita ja kulttuuria. O´Reilly sanookin, että Web 2.0 ei ole pelkästään tekniikkaa, vaan myös tietoa ja ennen kaikkea asenteita. Web 2.0 korostaa käyttäjien roolia, jossa palvelut on valjastettu heidän yhteisöllisesti tuottamalla kollektiivisella älykkyydellä. Sosiaalisen median sovellukset ja palvelut, joihin wiki kuuluu, sisältävät tapoja, jotka mahdollistavat tämän yhteisöllisyyden. Yhteisöllisyys perustuu yhteisen tiedon käyttöön, tiedon luomiseen ja ylläpitämiseen monen toimesta, heidän sijaintapaikastaan riippumatta. Yhteisöille on tyypillistä, että ne jakavat yhteisen kiinnotuksen kohteen tai he työskentelevät yhteisen päämäärän eteen.

Wiki

Termi wiki tulee havaijinkielisestä sanasta wiki wiki, joka tarkoittaa nopeaa ja kiireistä. Tämä kuvastaa hyvin wikiä, jossa tiedon lisääminen ja muutokset tapahtuvat nopeasti ilman välikäsiä. Wikit ovat verkkosivustoja, jotka ovat käytettävissä web-selaimella ja wikisisältöä käyttäjät voivat itse muokata wikieditorilla/selaimensa kautta. Vuorovaikutteisuus ja muutosten tekemisen yksinkertaisuus tekevät wikistä tehokkaan yhteisöllisen kirjoittamisen työkalun. Sen sijaan että ihmiset lähettelisivät toisilleen sähköposteilla yhdessä työstämänsä tiedoston eri versioita ja kommentoisivat sisältöjä pitkissä viestiketjuissa, wikissä käyttäjät pääsevät yhtä aikaa työstämään ja kommentoimaan samaa dokumenttia. Wikeistä tieto löytyy paitsi hakutoiminnon myös asiasanojen, linkitysten  ja omien wikitilojen luomisella.

Wikit organisaation tietovirtojen hallinnassa

Organisaatioissa wikejä käytetään useisiin eri tarkoituksiin. Niitä ovat esimerkiksi intranet, tietämyskanta, yhteisdokumentointityökalu, innovointikanava sekä projektienhallinta. Wiki nähdään organisaatioissa vahvuutena sen mahdollistaman kollektiiviälyn, nopean päivitettävyyden, käyttäjien välisen vuorovaikutuksen ja käytön yksinkertaisuuden ansiosta. Organisaatioiden tietovirrat ohjataan keskitetysti yhteen alustaan, wikiin, jolloin tieto ei ole hajaantunut ympäri organisaatioita ja sn on myös oikeasti löydettävissä. Harva voi sanoa, että tiedon hakeminen verkkolevyltä tai toisen sähköpostiohjelmasta olisi helppoa. Avoimuudella tieto saatetaan koko organisaation käyttöön, jolloin siitä muodostuu organisaation kollektiiviälyä. Mitä useampi ihminen tietoa muokkaa, sitä kattavampaa ja parempaa se on.

Wikien kustannustehokkuus perustuu wikiprojektien nopeaan läpivientiaikaan, alhaisiin lisenssikustannuksiin ja avoimeen lähdekoodiin. Esimerkiksi Ambientialla keskimääräinen wikiprojektin toteutus ideasta valmiiseen toteutukseen on vienyt noin kaksi kuukautta. Wikeihin on olemassa paljon laajennuksia, joilla sen käyttöä voidaan tehostaa eri tarpeisiin, kts. esim Adaptavistan sivuja.

Ensi kerralla esittelen esimerkin, jossa organisaation sisäiset tietovirrat ovat otettu intrawikin avulla hallintaan. Kuvaan siinä myös esimerkinomaisesti käyttöön otettuja laajennuksia sekä paljonko projektiin kului aikaa.

- Harri Hellström

Ystävällistä helmikuuta!

Viime kuussa minulla oli kunnia osallistua ICT Ladyjen teemailtaan, jossa aiheena oli lempilapseni sosiaalinen media (some). Alustin aihetta tunnin verran esitellen peruskäsitteitä (wiki, blogi, syöte) ja palveluita (esim. LinkedIn). Lopuksi kerroin joitakin käytännön esimerkkejä omasta työstäni Nokiassa, jossa toin kolmen vuoden ajan sosiaalisen median työkaluja organisaationi sisäiseen käyttöön. Sen jälkeen vuoron saivat Finnairin Pirjo Myyry ja Itellan Helena Lähdesmäki, jotka kertoivat paitsi Ambientian kanssa toteutetuista Confluence-wikiratkaisuista, myös muita esimerkkejä siitä, miten heillä sosiaalista mediaa hyödynnetään. Mielenkiintoinen ilta kerta kaikkiaan, kiitos vielä että kutsuitte minut .

Illan aikana kerättiin myös palautetta, johon aion tässä blogikirjoituksessa vastata. Kiitos sekä risuista&ruusuista että kysymyksistä&keskustelusta, jota annoitte aktiivisesti jo tilaisuuden aikana .

Aiheen alustajat keskittyivät sosiaalisiin medioihin. Minä ymmärrän yhteisöllisyydellä ihan jotain muuta…mutta hyvä saada tietoa myös näistä nykyaik. välineistä.

Sosiaalinen media, web2.0, eroaa perinteisestä netin käytöstä siinä, että useammat pääsevät ääneen. Esimerkiksi “ennen vanhaan” (minun kohdallani 3,5 vuotta sitten) yrityksissä oli muutama henkilö, joka sai päivittää intranetiä, nyt kuka tahansa voi korjata huomaamansa virheet. Ehkä ennen oltiin sosiaalisempia ja mentiin ilmoittamaan sihteerille vanhentuneista tiedoista (tai sitten laiskuus voitti), mutta kyllä sosiaalisen median työkalujen käyttö on minusta hyvin sosiaalista toimintaa, kun yhteisö tuottaa yhdessä sisältöä. Tästä mukava esimerkki oli Pirjon Aurinkomatkat-esimerkki, jossa matkaoppaat kirjoittavat säännöllisesti wikiin ohjeita, joita ennen kerättiin mappeihin kauden päätteeksi.

Asian myönteisiä puolia paljon, kielteisiä ei käsitelty niinkään.

Kun itse rakastaa somea ja sitä miten se on helpottanut työelämää, niin helposti unohtaa huonot puolet. Työkalujen käyttöönottoon liittyy muutosvastarintaa ja uusi avoin kulttuuri pelottaa: miksi kirjoittaisin kaikki tietoni wikiin – sen jälkeenhän minut voidaan hyvin potkaista pois? Vaaditaankin luottamusta ja hyvää johtamista, jotta voimme oppia, ettei enää arvostetakaan tiedon piilottelua, vaan tiedon jakamista. Se, jos mikä on vaikea asia! Onneksi työkalut sentään on helppoja käyttää.

Mikä ero käytännössä FB:lla, Twitterillä ym.

Itse asiassa näytin kyllä muutaman kalvon, jossa vertailin Facebookia ja Twitteriä LinkedIniä vastaan. LinkedIn on uraihmisten paras työkalu (tai riippuu urasta;),  Facebookistakin löytyy paljon käytännöllisiä ominaisuuksia kun taas Twitterissä ominaisuuksia on riisutummin.

Twitterin todellinen lisäarvo mietityttää vielä…

No siinä ajatuksessa et ole yksin. Itse olen käyttänyt mikroblogeja reilut pari vuotta, Twitteriäkin kohta vuoden ja ihan viime aikoina olen ihastunut siihen uudella tavalla. Se on hieno, yksinkertainen työkalu, jota voi käyttää hyvin monella tavalla. Taidanpa uhrata sille ihan oman blogikirjoituksen tämän kevään aikana.

Asennekulttuurin muutos – miten suunniteltu ja toteutettu. Miten jatkossa? Ajankäyttö/uusien medioiden vaatimukset.

Kyllä, vaikka some-työkalut ovatkin helppoja, niin työkaluja ei voi vain heittää työntekijöille: tässä on wiki, alkakaa käyttää. Käyttöönotto pitää suunnitella hyvin, valita sopiva pilottiprojekti, kouluttaa ihmiset ja varata aikaa myös puutarhurointiin (Finnairin termi): esim. wiki ei pysy siistinä, jos joku ei huolehdi siitä, tiedot vanhenevat siinä missä kukat kuihtuvat, ja taitaa sinne rikkaruohojakin puskea (etenkin jos anonyymit päivitykset sallitaan, mitä itse en työympäristössä suosittele). Liian helposti otetaan käyttöön “ilmaisia” työkaluja ymmärtämättä, että niiden käyttöön ja ylläpitoon pitää uhrata paljon aikaa (joka ei suinkaan ole ilmaista). Firma ilman Facebook-ryhmää on paljon parempi vaihtoehto kuin firma, jonka ryhmä on kuollut nolosti pystyyn…

Ambientian Johannan olisi pitänyt enemmän havainnollistaa: miten tilataan syöte, miten sitä katsotaan, miltä Wiki tai blog näyttää… // Vähän selvitystä, mikä on esim. syöte tai muut hankalammat sanat.

RSS, syöte (feed) on niin “vanha juttu” , että yllätyin miten vieras käsite se oli ICT-yleisölle. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin näyttänyt tämän videon, joka selittää ilmiön aika hyvin (kiitos Tarmo Toikkaselle, joka tekstitti videon suomeksi!) :

Asiaa voisi vielä syventää, vaatinee uuden tilaisuuden.

Näin on, illan aikana ehdimme vain vähän raapaista pintaa.

Ja loppuun vielä ruusuja:

Paljon käytännöllistä, konkreettista tietoa. // Käytettävissä olevaan aikaan nähden ei enempää olisi ehtinytkään. // Jos ei tähän mennessä ollut oikein selvillä, mitä SOME on, nyt valkeni. // Energiansäästölamppuni syttyi tutkimaan somea enemmän. // Ambientia erittäin hyvä ja mielenkiintoinen. // Tämä oli aivan huippuluokkaa. // Tietoa tuli riittävästi, enempää ei voi edes sulattaa. // Erittäin mielenkiintoinen aihesisältö, miellyttävällä tavalla esitetty.