Sähköinen tietoisuus

Tsädäm!

Viime yönä keräsin hattivatin lailla virtaa aikamoisesta ukkosmyrskystä ja nyt olen puhtia täynnä konttorilla – ekaa päivää kesäloman jälkeen. Töitä olen toki tehnyt jo reilun viikon, mutta vähän tavanomaisesta poikkeavassa ympäristössä: Linna Golfilla raportoimassa amatöörimiesten EM-kisoja sosiaaliseen mediaan. Onneksi mukana olivat myös Olli Aro ja Jaakko Kankaanpää, jotka opastivat minut golfin maailmaan – mm. lukemaan tuloslistoja . Tuota taitoa tarvittiin mm. Facebookissa turnauksen omalla sivulla. Facebookin lisäksi käytössämme oli Twitter, johon ohjattiin mm. Facebook- ja YouTube-päivitykset. Flickriin perustimme tilin ja ryhmän kisakuville.

Kampanja oli tähän asti suurin Ambientian toteuttama some-kampanja ja se onnistui oikein hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon, ettei kampanjan suunnitteluun ja etukäteisvalmisteluun jäänyt aikatauluhaasteiden (mm. kesälomat) vuoksi montakaan hetkeä. Toinen haaste tuli siitä, että olimme some-raportoinnissamme todella etunenässä, vastaavia kampanjoita ei golf-ympyröissä ole aiemmin tehty (Googlen ja kisaajien kommenttien mukaan). Kilpailijat, kisakoneisto ja yleisö olivat siis vähän ihmeissään somen monipuolisesta käytöstä ja siitä, millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa. Hauskinta oli, kun eräskin vannoutunut Facebookin vastustaja alkoi suureen ääneen kehua sivuamme . Golfliitto itse oli hyvin mielissään some-pilotistamme ja syksyn edetessä someilu jatkuu.

Viikon aikana opin itse paljon paitsi golfista myös sisällöntuotannon haasteista, kun sää katkaisi meiltä välillä netin, välillä sähköt. Ja mikä parasta, seuraavia kamppiksia varten taskuun jäi paljon hyviä ideoita. Jos haluat kuulla lisää liittojen ja kuntien someilusta, tule kuuntelemaan minua parin viikon päästä IBM:lle (voit osallistua myös etänä).

Helteistä heinäkuuta!

Palasin tänään kesälomalta palaveeraamaan ensi viikon ohjelmasta: raportoimme silloin golfin EM-kisoja sosiaaliseen mediaan, etupäässä Facebookiin. Viikosta tulee paitsi hauska myös opettavainen ja odotan sitä innolla. Golfin lisäksi ekaan työpäivään mahtuu myös eräs juttu, joka jäi lomanaluskiireissä roikkumaan.

Pidimme nimittäin jo kesäkuun alussa Tampereella teema-aamun someen liittyen. Yleisöstä heiteltiin sellaisia kysymyksiä, että päätin hankkia asiantuntijan niihin vastaamaan ja Toikkasen Tarmo suostuikin ilomielin haastateltavaksi. Joten aloitetaanpa sitten.

Terve Tarmo! Jossain yhteydessä esittelit itsesi Creative Commons –asiantuntijaksi. Miten sellaiseksi tullaan?

Kuten minkä tahansa alan asiantuntijaksi – kovalla työllä. 10 000 tuntia tavoitteellista harjoittelua riittää minkä tahansa alan asiantuntijaksi tulemiseksi, mutta tällaisilla uusilla aloilla riittää vähempikin, jotta tuntee aluetta riittävän hyvin voidakseen neuvoa muita. Varmaan tämän maan kovimmat CC-asiantuntijat ovat Herkko Hietanen ja Ville Oksanen Turre Legalista ja he lakimiehinä voivat myös antaa lakiteknisiin kysymyksiin luotettavan vastauksen. Oma taustani on teknologiassa, psykologiassa ja opetuksessa, joten en väitäkään olevani lakimies. Mutta avoimia lisenssitekstejä on tullut luettua avoimen lähdekoodin osalta melkoisesti ja väittäisin ymmärtäväni, mistä niissä on kyse. Ymmärrystä tietysti auttaa se, että on tottumusta lukea kapulakieltä ja teknisiä dokumentteja ja selvittää, mistä niissä on kyse.

Mitä Creative Commons käytännössä tarkoittaa (mummo-kielellä kiitos)?

CC Giuli-O

Tehdessäsi luovan teoksen, kuten kirjoituksen, videon, valokuvan tai äänitallenteen, tekijänoikeuslaki antaa tekijälle yksinoikeuden päättää, miten teosta saa käyttää. Kun tällaisen teoksen laittaa verkkoon muiden katseltavaksi, saavat he katsella sitä ainoastaan yksityiskäytön piirissä. He eivät siis saa esimerkiksi esittää sitä muille, jaella sitä muille, tai tehdä siihen muutoksia. Creative Commons (CC) on helppo tapa teoksen tekijälle antaa vaikkapa jakelu- ja muunteluoikeudet kaikille muillekin.

Verkossa jaetaan tekstiä, kuvia ja videoita muiden nähtäväksi. Esimerkiksi YouTubeen lisätään joka minuutti vuorokauden edestä uutta katseltavaa ja tieteellisiä julkaisuja tuotetaan nykyään viiden vuoden lukuhetken verran joka päivä, puhumattakaan kaikesta muusta materiaalista. Ongelmana ei enää ole jakelun kalleus, vaan se, että oma sisältö ei saa yleisöä, kun luettavaa ja katseltavaa on niin paljon. CC-lisenssillä tekijä voi antaa muille luvan jaella teosta eteenpäin, jolloin teos saa lisää yleisöä, kun sen löytäneet levittävät sitä kavereilleen. CC on siis tapa kasvattaa teoksen yleisöä ja lisätä siten sen tuottamaa hyötyä sekä yleisölle että tekijälleen.

Missä muissa asioissa olet asiantuntija?

CC Jonathansin

Olen oppimispsykologi ja tutkin oppimisen ja teknologian leikkauskohtaa. Koetan selvittää, miten teknologialla voidaan todella parantaa oppimistuloksia. Sosiaalinen media on tullut hyvin tutuksi viimeisen vuosikymmenen aikana, samoin kaikenlaiset oppimisalustat. Suhtaudun tekniikkaan kiinnostuneesti, mutta kriittisesti. Koulutukseen ei tule työntää teknologiaa vain siksi, että se on uutta ja hienoa. Ensin pitäisi miettiä, mitä oppimistuloksia opetuksesta halutaan saatavan, sitten miettiä, mitkä aktiviteetit näitä tuloksia voisivat tuottaa, ja vasta lopuksia miettiä, mitkä työkalut tukevat parhaiten näitä aktiviteetteja.

CC Katutaide

Syy miksi halusin haastatella sinua on kiperät kysymykset, joita minulle Pitkyn teema-aamussa keväällä esitettiin. Katsoimme siellä Flickristä Tampere-aiheisia kuvia, ja valitsimme näkyviin Creative Commons-kuvat, joita saa muokata ja käyttää kaupallisesti . Joku esitti kysymyksen: voiko kuvien lisenssejä muuttaa ja vastasin, että tietysti voi – jos on ensin rajannut kaikki oikeudet itselleen, voi myöhemmin päättää jakaa kuvan kaikkien kanssa. Mutta entäs toisinpäin, voiko kuvien lisenssejä myös tiukentaa ja mitä sitten tapahtuu? Jos joku on esimerkiksi käyttänyt kaupallisesti kuvaa, jonka oikeuksia tiukennetaan, onko kuvan ottajalla oikeus vaatia jotain korvauksia? Ja kenellä on todistusvastuu siitä, että oikeuksia on muuteltu?  Säilyttääkö Flickr historiatietoja  lisenssimuutoksista?

CC-lisenssejä ei voi perua, eli jos joku on ottanut teoskappaleen itselleen CC-lisenssin alaisena, hänellä on ne oikeudet pysyvästi. Lisenssin voi kyllä vaihtaa, eli jatkaa teoksen jakelua eri lisenssillä, jos tekijä näin haluaa. Se ei kuitenkaan vaikuta jo jaeltujen teosten oikeuksiin. Periaatteessa kussakin teoskappaleessa tulisi CC-lisenssi olla näkyvissä, mutta valokuvissa se luonnollisesti on melko hankalaa toteuttaa käytännössä. Ja edes kuvaruutukaappaus Flickr-sivusta, jossa näkyy kuva ja lisenssi, ei ole mitenkään todellinen todiste, sillä sekin on liian helppo väärentää. Lopultahan tekijänoikeusrikkomuksissa on kuvan tekijän nostettava kanne ja vaadittava korvauksia, jos hän kokee jonkun käyttäneen kuvaa väärin. Mutta kun hän itsekin tietää, että kuva on ollut jakelussa avoimella lisenssillä, tätä tuskin tapahtuu.

Flickrissä luultavasti lisenssimuutoksien historia tallentuu, mutta sitä ei tietääkseni suoraan pääse näkemään palvelussa. Mutta luulisi, että oikeudenkäynnissä voitaisiin kyseinen tieto kaivaa esiin.

CC Javier Aroche

Blogissasi http://tarmo.fi/blog/2010/03/03/kuvien-kaytto-esityksissa-tekijanoikeuden-harmaa-alue/ kirjoitit näin:

Periaatteessa netissä julkaistun kuvan liittäminen osaksi omaa teosta olisi mahdollista seuraavissa tapauksissa:

1. Kuvan yhteydessä on käyttöehto eli lisenssi, joka mahdollistaa käytön. Tällainen olisi esim. Creative Commons -lisenssi.
2. Teoksen tekijä on erikseen hankkinut luvan kuvan käyttöön kuvan tekijältä. Yleensä kuvan yhteydessä olisi tällöin maininta tyyliin “julkaistu A.A:n luvalla”.
3. Kuva on lainaus eli sitaatti (22§). Tekijänoikeus mahdollistaa toisen teoksesta osan ottamisen tietyn käsiteltävän asian selventämiseksi. Yhtäältä kuvan lainaaminen osittain on aika hankalaa ja voi jopa loukata kuvan tekijän moraalisia oikeuksia, toisaalta taas kuvan käyttäminen kokonaan ei ole vain osan käyttöä. Suomen oikeusjärjestelmältä on tullut lausunto, jonka mukaan “kuvien lainaamiseen on suhtauduttava pidättyväisesti”.

Mitkä muut lisenssi sallivat kuvien käytön?

CC Gnuckx

Periaatteessa mikä tahansa luvan antava tekstinpätkä voidaan ymmärtää käyttöluvaksi eli lisenssiksi. Jos jonkun blogissa lukee, että “saa kopioida”, niin siinä se lisenssi on. Käytännössä tuollaisen oikeuskelpoisuus on sitten eri asia, joten paras vaihtoehto on käyttää jotakin valmista lisenssiä. CC-lisenssit ovat avoimen sisällön osalta kaikkein yleisin ja ehdottomasti suositeltavin valinta julkaisijalle. Etenkin avoimen lähdekoodin ohjelmistojen dokumentaatiossa näkee vielä GFDL-lisenssiä, joka on suunniteltu nimenomaan dokumenttien käyttöön, mutta nykyisin CC-lisenssejä pidetään suositeltavampana vaihtoehtona (CC BY-SA on oleellisesti sama asia kuin GFDL).

Tekijän antaman lisenssin lisäksi myös verkkopalveluiden käyttöehdot voivat antaa vastaavia käyttöoikeuksia. Esim. YouTuben käyttöehdot sanovat, että videon lähettäjä antaa kaikille oikeuden esittää videoita missä tahansa tilanteessa. Videoiden kopiointi palvelusta on kielletty, samoin YouTuben toiminnan kanssa kilpaileva kaupallinen toiminta, mutta videoita voi tosiaan esittää vaikkapa seminaareissa tai koulutuksissa ilman erillistä lupaa.

CC Brenda Starr

Itse käytän paljon Flickrin kuvia, sillä siellä on todella paljon hienoja kuvia aiheesta kuin aiheesta ja ne löytyvät helposti. Sinä käytät ilmaista kuvapankkia http://sxc.hu/ – kerropa siitä lisää.

Flickr sisältää paljon kaikenlaisia kuvia, mutta sieltä on vaikea hakea ns. lehtikuvia (stock photos), joissa on siis yksi asia selkeästi kuvattuna. Lehtikuvapankkeja on verkossa lukuisia ja tosiaan lehtikuvan käytön hinta on pudonnut 50-200 dollarista 1-5 dollariin viimeisen vuosikymmenen aikana. Monet pankit ovat siis maksullisia, eli kuvan käyttöoikeudesta on maksettava muutama taala. Tällöin saa ns. royalty free -oikeudet, eli kuvia saa käyttää vapaasti niin monta kertaa kuin haluaa. sxc.hu on ilmainen lehtikuvapankki, eli sieltä löytyy lehtikuvia, joiden käyttö ei maksa mitään. Sinne voi kuka tahansa myös lähettää omia kuviaan muiden käytettäväksi.

Itse käytän sxc.hu:ta kahdesta syystä: Yhtäältä haluan esimerkkinä opettajille näyttää, että esitysdioihin saa hyvää kuvitusta ilman yhdenkään dollarin tai euron käyttöä. Toisaalta tykkään sxc:n antamasta lisenssistä, jossa ei kuvaa käytettäessä tarvitse mainita sen tekijää – toisin kuin CC-lisenssiä käytettäessä. Tämä ihan vain säästää vaivaa, kun ei tarvitse kuvien tekijätietoja kerätä talteen ja teipata joka kuvan viereen aina, kun niitä jossain käyttää.

Mitä muuta haluaisit aiheesta (tai sen vierestä) Ambientian blogin lukijoille kertoa?

CC Daxtor

Olen kirjoittamassa Ville Oksasen kanssa kirjaa tekijänoikeudesta opetuskäytössä ja sisällöstä merkittävä osa tulee käsittelemään avoimia sisältöjä ja nimenomaan CC-lisenssejä. Kirja ilmestyy näillä näkymin tammikuussa 2011. Jos nyt joku haluaa saada lisää tietoa avoimista sisällöistä, niin olen julkaissut useampiakin aiheesta pitämiäni esitystallenteita Slideshare-palveluun. Esitystallenteet on julkaistu CC BY-SA -lisenssillä, mikä antaa kenelle tahansa oikeuden levittää, esittää ja käyttää niitä missä tahansa tilanteessa, sekä myös parannella tai käyttää osia niistä omissa esityksissään (kunhan minun nimeni mainitaan lopputuloksessa asianmukaiseseti). Esitykset löytyvät kootusti tästä osoitteesta: http://tarmo.fi/blog/media/presentations/creative-commons/

Kiitos haastattelusta Tarmo!

Keskeistä kesää!

Tällä kertaa ajattelin kertoa teille järjestyksenvalvojista. Juhannuksena Himoksella heihin ei voinut olla törmäämättä, kuvaan nappasin kaksi, jotka olivat oikein omistautuneita tehtävälleen.  (Julkaisulupa kysytty koko nelikolta, toivottavasti vangit pysyivät ruodussa!)

Järjestyksenvalvojia tarvitaan yleisötapahtumiin valvomaan, ettei kukaan tuikkaa toisia sateenvarjon piikillä silmään tai talloudu eturivissä jalkoihin. Mutta järjestyksenvalvontaa tarvitaan myös työpaikoilla. Miksi, työntekijäthän osaavat kai selvinpäin käyttäytyä siivosti? Työpaikalla kyllä, mutta entäs kun lähdetään harmaalle alueelle, työpaikan ja vapaa-ajan väliseen tilaan, joka sosiaalisella medialla täytetään? Työnantaja voi toki kieltää Facebookin käytön työajalla, mutta vapaa-ajan käyttöön ei voida puuttua. Vai voidaanko? Työntekijää sitoo lojaaliteettivelvoite, eli hän ei voi vapaa-ajallaankaan vahingoittaa edustamansa organisaation mainetta. Kovinkaan moni yritys ei ole vielä ohjeistanut somen käyttöä. Työntekijät käyttävät some-palveleluita vapaa-ajallaan ja lipsauttelevat kaikenlaista työpaikastaan. Entäs jos heille antaisi ohjeet, että puhukaa vaan ja varsinkin näistä asioista ja tähän sävyyn?

Sosiaalinen media on niin uusi ja nopeasti muuttuva asia, ettei lainsäädäntö  tai työnantajat tahdo pysyä sen perässä. Kutsutaan siis hätiin hullunkurisen some-perheen järjestyksenvalvoja, joka surffaa yritykseen ja kyselee työntekijöiltä mitä some-palveluja he käyttävät, millaisia hyötyjä ja haittoja he ovat kohdanneet ja millaisiin kysymyksiin he kaipaavat apua. Vastausten perusteella laaditaan ohjeistus, joka käydään läpi organisaation päättäjien kanssa workshopissa. Siellä mietitään myös sitä, mihin palveluihin kannattaa satsata ja millainen lähestymistapa valitaan.

Riku Vassinen ja Antti Isokangas kirjoittavat tuoreessa Digitaalinen jalanjälki-kirjassaan siitä, että yrityksillä on 5 vaihtoehtoista tapaa suhtautua työntekijöidensä someiluun:

1. sulkea silmät, eli antaa heidän mellastaa miten tykkäävät
2. sitoa kädet, eli estää someilu työajalla
3. tehdä somesta markkinoinnin velvollisuus
4. kasata somen erikoisjoukot, jotka edustavat organisaatiota somessa
5. päästää kaikki halukkaat someen organisaation nettimainetta rakentamaan, antaa heille ohjeet ja päämäärä, tukea ja kannustusta

He korostavat sitä, ettei mikään 5 tavasta ole muita parempi, vaan riippuu asetetuista tavoitteista.

Jos siis valitsette jonkun vaihtoehdoista 2-5, antakaa minun ja järjestyksenvalvojan auttaa.

Haa!

Jo toinen blogikirjoitus samalla viikolla! Viimeksi kirjoittelin hullunkurisesta some-perheestä ja mainitsin jättäväni osan korteista vielä hihaani.  Ravistan siis hihasta kortin, jossa lukee sosiaalinenmedia.org, sillä eOppimiskeskus julkaisi asiasta tiedotteensa, enkä halua jäädä Mustapekkaa pahemmaksi – tässä oma versioni asiasta.

Sosiaalinenmedia.org kerää yhteen some-esimerkit

Sosiaalinenmedia.org on kaikille avoin wiki, josta löytyy tietoa sosiaalisesta mediasta ja johon käyttäjät voivat päivittää esimerkkejään sosiaalisen median käytöstä. Tällä viikolla virallisesti julkaistu palvelu toimii jatkossa tietolähteenä niin kouluttajille, tutkijoille kuin kenelle tahansa sosiaalisesta mediasta ja sen eri käyttötavoista kiinnostuneille.

Kaikki alkoi siitä, kun Rauman seudun kunnat tilasivat keväällä 2010  tutkimuksen siitä, miten suomalaiset kunnat käyttävät sosiaalista mediaa. Koska tiukka aikataulu ei mahdollistanut perusteellista, kaikenkattavaa tutkimusta, ehdotin että tutkimusaineisto kerättäisiin yhteisöllisesti wikiin. Näin saataisiin paitsi laajempi aineisto, myös tuoreita esimerkkejä myös varsinaisen tutkimusajan jälkeenkin. Alkujärkytysten jälkeen idealle lämmittiin niin Rauman seudulla, Ambientiassa kuin eOppimiskeskuksessa, jonka wikiin sivusto päätettiin sijoittaa.

Aloitin aineiston keräämisen huhtikuussa, vapunaattona tein ensimmäisen version wikisivustosta ja toukokuussa aloin syöttää sinne löytämiäni esimerkkejä sekä houkutella muitakin samaan puuhaan, huutelin sivustosta sekä Twitterissä, #taskutapaamissa että SomeTime2010:ssa (kävin mm. kalamaljassa avautumassa).  Olin jo laajentanut alkuperäistä ideaa kuntaesimerkkeihin keskittymisestä: otetiin mukaan myös yritys-, oppilaitos- ja harrastusmaailmat.

Sivuston kohderyhmiin kuuluvat mm.

• ihmiset, jotka pohtivat someen astumista tai haluavat oppia lisää
• asiantuntijat, jotka haluavat käyttää sosiaalisen median ratkaisuja työssään mm. sisäiseen ja ulkoiseen kommunikointiin ja ovat kiinnostuneita benchmarkaamaan hyviä some-käytäntöjä meillä ja muualla
• opettajat, jotka miettivät miten somea voi käyttää opetuksessa
• kunnan päättäjät, jotka haluavat vuorovaikutukseen kuntalaisten kanssa uusilla välineillä
• some-tutkijat, jotka haluavat tietää meneillään olevista hankkeista ja rakentaa tutkijaverkostoaan
• some-kouluttajat ja -konsultit, jotka etsivät kohdeyleisölleen sopivia esimerkkejä ja haluavat jakaa casepankin ylläpitämisen yhdessä muissa yrityksissä olevien kollegoidensa kanssa (ennenkuulumaton ajatus kerätä tietoja kilpailijoiden kanssa?)
• some-yrittäjät, jotka haluavat mainostaa toteuttamiaan ratkaisuja

Olen käyttänyt paljon aikaa sivuston rakentamiseen, mutta jatkossa vetovastuu on eOppimiskeskuksella. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että wiki on puolueettomalla alustalla, ehkä se saa myös kilpailijamme paremmin hankkeeseen mukaan, kun tässä ei pelata Ambientian pussiin, vaan kyseessä on yleishyödyllinen hanke, josta koko some-pelikenttä hyötyy. Wikissä saa siis huoleti mainostaa omia some-ratkaisuja, -toteutuksia ja -palveluita.

Jännityksellä odotan, miten suuri yleisö sivuston ottaa vastaan. Käy kurkkaamassa ja ota seurantaan myös @someorg Twitterissä.

Howdy ho!

Kesä tuli ja kiirettä pitää. Sitten viime näkemän olen käynyt aika monessa tapahtumassa. Mieleen painui yhteisöllisesti järjestetty Sometime2010 – Suomen Twitter- ja some-aktivistien massatapaaminen 22.5.2010 Aalto yliopiston Design Factorylla. Seuraavalla viikolla olin Porissa Inforten digitaalisen innovoinnin workshopissa, jossa tapasin paitsi jenkkiproffia myös suomalaisia tutkijoita ja sain paljon uusia ajatuksia, joita käytän paitsi oman Mini treasures wikini kehittämisessä myös asiakkaideni some-ratkaisuja ja yrityswikejä miettiessäni.  Olen käynyt myös #taskubileissä, Tekesin tilaisuuksissa, asiakkaiden luona ja pitänyt itsekin pari teema-aamua.  (No eipä ihme ettei ole taas ollut aikaa blogille). Edellä mainituista palaan vielä ainakin  Tampereella viime viikolla Pitkyn kanssa pidettyyn some-teema-aamuun, jossa syntyi vilkasta keskustelua mm. Flickr-kuvien käyttöoikeuksista.

Viime kerralla kerroin hieman Ambientian some-koulutuksista. Mainitsin, että tuotteistaminen on ollut yllättävän hauskaa puuhaa ja ymmärtänette miksi kun esittelen hullunkurisen some-perheeni!

Harjoittelija opastaa ihmiset paitsi sosiaalisen median maailmaan, myös siihen, miten some-työkaluja käytetään yrityksissä ja muissa organisaatioissa ja yhteisöissä ja puhutaan somen eduista, haitoista ja siitä, miten se muuttaa työkulttuuria.

Virkamies on Harjoittelijan sisarkortti, eli vastaavia asioita, mutta kuntavinkkelistä. Virkamies tuli minulle tutuksi tutkiessani suomalaisten kuntien some-käyttöä Rauman seudun kuntien valtuuttamana (raportointitilaisuus ensi viikolla, joten perästä kuuluu).

Puutarhuria tarvitaan, kun halutaan perustaa uusi wikipuutarha tai luoda vanhaan villisti rehottavaan wikiin säännöt, jotka auttavat pitämään wikin helppokäyttöisenä.

Verkkosivusto voi päästä kaikkien Suosikiksi, kun se  yhdistetään oikein valittuihin some-palveluihin.

Pari korttia jätin vielä hihaani, niistä kerron joku toinen kerta.

Millaisia tyyppejä sinä kaipaat some-perheeseeni?

Kesäistä alkuviikkoa!

Tänään minun piti viimeistellä raporttia suomalaisten kuntien sosiaalisen median käytöstä Rauman seudun kunnille, mutta kun raportointitilaisuus siirtyi huomisesta ensi kuuhun, niin tuli ylimääräistä aikaa. Ja silloinhan ehtii vaikka blogata .

Sosiaalisen median koulutuksia ja seminaareja taitaa olla tuutit pullollaan tällä hetkellä ja niillä markkinoillahan minäkin liikun. Esimerkiksi Raumalle tekemäni selvitys on vapaasti hyödynnettävissä jatkossakin – voin tulla mihin tahansa kuntaan pitämään puolen päivän (tarvittaessa pitemmänkin) koulutuksen siitä, miten kunnat ovat sosiaalisen median palveluita jo hyödyntäneet ja mitä kannattaa ottaa huomioon, kun lähdetään someen. Jos kiinnostuit, pyydä minulta tarjous “yhdestä Virkamiehestä” (tuolle koulutukselle antamani nimi).

Viime viikolla kuulin, että olen saanut jälleen uuden kilpailijan: Atlassian on alkanut tarjota webinaari-koulutuksia mm. Confluencesta ja Jirasta. Auts . Jiraa en ainakaan toistaiseksi kouluta, siitä vastaa mm. Eric, Australian ja joulupukin lahja Ambientialle, mutta Confluencea hyvinkin.

Esimerkiksi reilu viikko sitten kävin Ilmatieteenlaitoksella pitämässä toisen osan wikikoulutuksestani. Loppuvuodesta he päättivät vaihtaa pitkään käytössä olleen Mediawikin käyttäjäystävällisempään Confluenceen. Päästäkseen uuden työkalun kanssa sukkelasti alkuun he tilasivat meiltä koulutuksen, jossa kerrotaan ko. wikien eroista. Koska minä olen häärännyt Nokiassa ollessani paljonkin Mediawikin kanssa, tämä koulutustehtävä sopi minulle kuin nenä päähän. Satu kyseli Twitterissä onko materiaali tulossa jakoon, ja koska en sitä sellaisenaan voi jakaa, niin tässä pääpiirteittäin wikien erot.

Confluence  Mediawikiin verrattuna, plussat ja miinukset:

+ parempi hakukone, hakee tietoa myös liitetiedostoista (hmm, miksi wikissä pitää olla liitteitä)

+liitteiden vienti on tosi helppoa drag&drop-toiminnolla (okei, liitteet on kivoja, niitä kun voi esim. näyttää upotettuina wikissä, ja muokata esim. PowerPointeja yhteisöllisesti wikin kautta verkkolevyjen sijaan)

+helpompi käyttäjienhallinta, voidaan tehdä alueita (aliwikejä), joihin annetaan oikeuksia pienille porukoille – kaikki eivät näe(tai voi muokata) kaikkea

+”Facebookmaiset” ominaisuudet: voidaan seurata muita käyttäjiä ja päivittää mikroblogimaisesti omia kuulumisia

+wysiwyg-editori hakkaa “koodipohjaisen” editorin mennen tullen. Mediawikissä pitää muistaa, että otsikko tehdään =-merkeillä: ==Otsikko2==, kun taas Confluencessa riittää, että löytää ylärivistä oikean nappulan

+liittyy edelliseen kohtaan, mutta korostan vielä sitä, miten ihanaa isoja taulukoita on muokata Confluencessa, kun ei tarvi laskeskella |-merkeistä mihin soluun haluaa tietonsa täydentää

+sisältö ja kommentit näkyvät samalla sivulla

+Confluenceen on saatavissa paljon plugineita, joita loppukäyttäjien on helppo ottaa käyttöön ns. makro-browserin kautta. Eli esim. jos haluaa sivulle jonkun kentän, johon kootaan sisältöä avainsanojen avulla muilta wikisivuilta, niin riittää kun kirjoittaa makro-browserin hakukenttään label, niin saa listan kaikista käytössä olevista sovelluksista

+ilmeiden teko – alueille voidaan tehdä kevyet ilmeet esim. lisäämällä alueen tunnukseksi tiimin logo – helpottaa wikissä surffausta, kun tietää missä on. Isommat ilmeetkin ovat helpohkoja toteuttaa, esim. Median tulevaisuus -wiki ei näytä kovin wikimäiseltä

+ vanhat Word-tiedostot saa muutettua wikisivuiksi todella kätevästi

-ei Section-editointia

-ei kategoriarakennetta – kaikki avainsanat ovat samanarvoisia

-alisivurakenne ei ulotu sivujen nimiin. Sivut ovat kyllä puumaisesti oikeassa järjestyksessä, mutta alueen kullakin sivulla pitää olla uniikki nimi. Esim. jos Mediawikissä oli sivut: ryhmä x, ryhmä x/pöytäkirjat, projekti y ja projekti y/pöytäkirjat, niin Confluencessa vastaavat sivut ovat ryhmä x, projekti y, ryhmä x:n pöytäkirjat ja projekti y:n pöytäkirjat. Tämä ei ehkä ole niin iso muutos, paitsi silloin kun siirretään vanha sisältö Mediawikistä Confluenceen

Tuossa tuli nyt muutama tärkein ero, lisää kommentteihin muita eroja jos unohdin jonkun sinulle oleellisen jutun.

Ensimmäisen ja toisen Ilmatieteenlaitoksen koulutuksen välissä ihmiset olivat ehtineet ottaa Confluencen omakseen ja ensimmäisen tilaisuuden pakollisista muutosvastarintamutinoista ei ollut enää jälkeäkään, vaan ihmiset olivat hyvin innoissaan uudesta työkalusta. Terkkuja vaan Kumpulaan, luvatkaahan meille jatkossakin poutaa .

Mutta nyt hyppään seuraavaan tehtävääni: kirjoittamaan runkoa erään asiakkaan wikisääntöihin.

Työ on juhlaa!

Työnjuhlan aatonaattona otin vihdoin taas aikaa bloggaamiseen – työnteko haittaa pahasti tätä “harrastusta”. Viime aikoina minua ovat työllistäneet mm. Rauman seudun kunnille tekemäni tutkimus suomalaisten kuntien sosiaalisen median käytöstä (tutkimus valmistuu ensi kuussa, tällä hetkellä se vain vilahtelee Twitterin #kuntasome-kanavalla), ITK-konferenssi sekä omien palveluideni tuotteistaminen (mikä onkin ollut yllättävän hauskaa hommaa).

Viime kerralla kerroin 9 erilaisesta sosiaalisen median asiantuntijasta, joka perustui Rohit Bhargavan blogikirjoitukseen. Hän päivitti kirjoitustaan kääntämiseni jälkeen saamiensa kommenttien perusteella, joten täydennänpä minäkin listaa.

10. Verkottuja - henkilö, joka käyttää aktiivisesti sosiaalisen mediaa verkostoituakseen ihmisten kanssa sekä reaali- että virtuaalimaailmoissa. ITK-konferenssin aikana oli hauskaa, kun a) tapasi nettituttujaan elävänä (eli liha-avaruudessa, kuten uusi termi kuuluu) ja b) sai uusia seuraajia ja kontakteja verkostoihinsa. Verkkososiaalisuudesta tulee rikkaampaa, kun tietää, millainen ihminen koneen/laitteen takana on.

11. Evankelista – henkilö, joka käyttää sosiaalista mediaa edistääkseen aatetta tai tuotetta. Hänelle some on tapa jakaa sisältöä ja osallistua keskusteluun aiheesta, johon he suhtautuvat intohimoisesti. Esimerkiksi organisaatioissa voi olla some-evankelistoja, jotka saarnaavat somen ihanuudesta, ja voitte arvata olenko minä juuri yksi heistä. Minä olen kyllä myös nukkekoti-evankelista, joka vähän yllytettynä jaksaa aina hehkuttaa monipuolista harrastustaan.

12. Yrittäjä/keksijä – ymmärtää sosiaalista mediaa hyvin ja soveltaa sitä luomalla uuden some-palvelun tai -sovelluksen, joka ratkaisee jonkin erityisen ongelman tai tarpeen. Tähän kategoriaan kuuluvat esim. Foursquaren (pelimäinen palvelu, jossa voi seurata kontaktiensa olinpaikkoja ja paikkasuosituksia) ja Twitterin keksijät. Vuoden vanha Mini treasures wikini on juuri tällainen ainutlaatuinen ja kapealla alalla toimiva palvelu – se on maailman suurin nukkekoteihin ja miniatyyreihin keskittynyt wiki, jota tämä “keksijä ja tuplaevankelista” innokkaasti pyörittää.

Mutta jotten nyt alkaisi muuttua liikaa listan ykköseksi, Tärkeilijäksi, niin lopetan tarinointini tällä kertaa toiseen suomalaiseen some-sovellukseen. HeiaHeia on vanhan tiimikaverini ja hänen kumppaniensa perustama palvelu, joka on “ehkäpä hauskin tapa pysyä kunnossa”. Suhtauduin siihen ensin vähän epäillen, mutta kun ystäväni nyt lähettävät minulle virtuaalimansikoita ja pyöräiltyäni melkein 7 vuoden tauon jälkeen töihin, niin tuntuuhan se makealta.

Mutta nyt – heiaheia, hölkynkölkyn ja klara vappen allesammans!

Hei taasen,

Aika kuluu nopeesti kun on hauskaa, vai miten se meni? Mulla oli neljän kuukauden koeaika ja se päättyi viime viikolla – oiva aika tarkistaa toimenkuvaa. Sain entistä mielenkiintoisempia tehtäviä, uuden tittelin ja uuden konttorin: ensi kuusta alkaen toimipisteeni on Hämeenlinna (mutta saapastelen usein Helsingissä jatkossakin). Olen nyt “Sosiaalisen median asiantuntija” eli toisella kotimaisella “Specialist, social media, tools and culture”. Tittelistä ollaan montaa mieltä, tässä yksi mielenkiintoinen blogaus aiheesta: 9 erilaista sosiaalisen median asiantuntijaa.

Roolikuvaukset – osa Googlen kääntäminä

1. Tärkeilijä – “Tämä henkilö Kaikki rakastavat vihata.” Henkilö, joka on lukenut gurujen blogeja ja osaa juuri ja juuri käyttää Facebookia ja Twitteriä.
2. Kouluttaja -”suuri opettaja on lahja, eikä moni todella ole sitä.” Hyvät opettajat osaavat yksinkertaistaa monimutkaisia asioita mm. esimerkein. Hyvän koulutuksen jälkeen ihmiset, joille sosiaalinen media ei ole entuudestaan tuttua, rohkaistuvat kokeilemaan tai ajattelemaan siitä uudella tavalla.
3. Seminaariesiintyjä “Kaiuttimet voivat olla nousuvesi, joka voi nostaa kaikkien muiden veneitä.” eli hyvät puhujat vaikuttavat koko alan näkyvyyteen ja seksikkyyteen.
4. Sisällönjärjestelijä - sisällön kuraattorit ovat yksi tärkeimmistä tulevaisuuden sosiaalisen median työpaikoista. Kuraattorit auttavat meitä löytämään tarvitsemamme valtavasta tietoheinäsuovasta, kaikkea ei vain voin löytää hakukoneella (esim. koska unohdamme hakusanat).
5. Tapahtuman järjestäjä – “sosiaalisessa mediassa on paljon suuria tapahtumia: virallisia konferensseja, huippukokouksia ja vähemmän muodollisia Meetups ja tweetups.” Vaikka sosiaalinen media on pitkälti keskustelua verkossa, ihmisten tapaaminen on kumminkin todella herkullista – jutut luistavat paljon paremmin verkossakin sen jälkeen, kun tietää kuka ruudun takana istuu ja tapahtuman järjestäjät tekevät tämän mahdolliseksi.
6. Yhteisöjohtaja, community manager “ Suuri Community Manager käsittelee todellisia keskusteluja reaaliajassa ja reagoi niihin avoimesti.”
7. Sisällöntuottaja – “Sisällöntuottaja on hyvä kirjoittamaan ajatuksia blogeihin, jakavat jokaisen ajatuksen Twitterissä, tai luoda video.” Sisällöntuottajat ovat sosiaalisen median asiantuntijoista näkyvimpiä.
8. Markkinointistrategisti – “kaikkia sosiaalisen median asiantuntijoita ei olisi automaattisesti pantava tähän luokkaan.” He tietävät miten sosiaalista mediaa käytetään markkinoinnin tavoitteen saavuttamisessa ja uskaltavat sanoa myös, että jonkun ei kannata käyttää sosiaalista mediaa.
9. Toteuttaja -” Tavallaan tämä on merkittävin sosiaalinen media-asiantuntija – koska nämä ovat ihmisiä, jotka toteuttavat oikeita ratkaisuja”. Toteuttajilla on elävän elämän kokemusta siitä, miten hommat kannattaa tehdä.

Mitkä näistä sitten uppoavat minuun? Pisin kokemus minulla on yhteisön johtamisesta, olen tehnyt sitä pian 10 vuotta, ensin harrastusympyröissä, mutta myös edellisessä työpaikassani Nokiassa, jossa sain organisaationi wikittämään ja blogittamaan. Suunnittelin käytölle säännöt, koulutin ne ja työkalut, toteutin ratkaisut ja järjestelin sisältöä. Sisällöntuottajan roolia olen toteuttanut mm. bloggaajana ja mikrobloggaajana sekä keskustelijana erilaisilla foorumeilla. Some-tapahtumiin olen osallistunut ja niitä myös järjestänyt (#taskujkl), esiintynyt olen muutamissa tapahtumissa, kerran jopa videon kautta nettiin (webinaariesiintymisiä on varmaan jatkossakin luvassa).

Markkinointistrategistin rooli on kaikkein vierain. Vuoden verran olen harjoitellut oman wikini markkinointia sosiaalisen median keinoin ja paljon olen oppinutkin: sivuston suunnittelua ja visualisointia, hakukoneoptimointia, kävijätietojen analysointia ja  uusia työkaluja – yhteisön johtamista unohtamatta. Kevään aikana perehdyn aiheeseen lisää tekemällä isohkon tutkimuksen, josta kerron lisää myöhemmin.

Että tämmöisistä aineksista on tämä asiantuntijuus leivottu, mistähän saisin vielä tärkeilijän kaikkitietävyyttä?

Lits-läts!

Viime kuussa pääsin tutuille seuduille, entisen kotikorttelini isoon taloon, Tampere-taloon, puhumaan lempiaiheistani somesta ja wikeistä. Otsikkona oli “Wiki korvaa intranetin”, mutta talon väki oli toista mieltä: miksi tyytyä intraan, kun voi korvata koko netin… Oma osuuteni oli vain parikymmentä minuuttia ja siihenhän ei paljon mahdu: hieman omaa taustaani, hieman käsitteitä ja muutama esimerkki siitä, miten minä olen työympäristössä some-työkaluja käyttänyt ja miten uusien työkalujen myötä myös työtapojen pitäisi muuttua. Minun jälkeeni oli Aron Ollin vuoro ja yllätykseksemme yleisö alkoikin kyselemään todella paljon eri asioista ja lisää keskustelua seurasi vielä Tieken osuuden jälkeen. Olimme todella tyytyväisiä siihen, miten aktiivinen yleisö meillä oli! Koska olin itse esiintyjänä, en ehtinyt tehdä muistiinpanoja itse tilaisuudesta, joten tyydyn tällä kertaa kommentoimaan paperipalautetta, Twitter-palautteeseen vastasinkin heti tilaisuuden jälkeen #wikitre-kanavalla.

Mm. näistä aiheista haluttiin kuulla lisää:

• Wikin, blogin, Facebookin, Twitterin ja chatin yhdistäminen yhteen ympäristöön vrt Google wave / Buzz

Confluence-wikiin on mahdollista tuoda palikoida ulkopuolelta, esim. ottaa osaksi etusivun sisältöä Twitter-virta. Confluencessa voi toki myös blogata ja päivittää Facebookkimaisesti statuksia. Ambientian intrawikissä minulla on oma henkilökohtainen alueeni, jossa näytän mm. julkisen blogini uusimmat kirjoitukset, tuoreimmat twiittini sekä suosikkisivuni. Twitterimäinen ominaisuus Confluencessa on työkavereiden seuraaminen: statuspäivitysten lisäksi näen helposti myös mitä wikisivuja he ovat viimeksi muokanneet.

• Tietoturva

Tyypillisesti Confluence-wiki koostuu useasta tilasta eli aliwikistä. Kunkin alueen omistaja määrittelee sille oikeudet: kuka näkee sen ja kuka (tai mitkä ryhmät) saa esim. luoda, exportoida tai poistaa sivuja, uutisia, kommentteja tai liitteitä. Osa alueista voidaan jakaa kumppaneiden kanssa extranetin puolelle, osa voidaan rajata hyvin pienelle porukalle. On mahdollista rajoittaa oikeuksia myös sivukohtaisesti, jolloin esim. vain johtoryhmälle annetaan oikeudet budjettitietoihin.

• Tiedon tuottaminen ja julkaisu

Meillä on asiakkaita (näin olen kuullut), jotka käyttävät Confluencea sisällön tuottamiseen, vaikka varsinainen sisältö julkaistaan toisen sovelluksen kautta. Koska tämä tapaus ei ole minulle kovin tuttu, en puutu tähän sen enempää nyt.

• käytettävyys

Wikinä Confluence on hyvin käyttäjäystävällinen. Jos joku on esimerkiksi rakastunut Wordiin (hui), niin wikiä voi päivittää sen avulla. Suurin osa ihmisistä kuitenkin käyttää Rich Text -editoria, josta löytyy kaikki tärkeimmät toiminnot nappuloiden takaa (kuvat, linkit, lihavoinnit, taulukot jne). Itse käytän sekä Rich Text -editoria että wikimarkupia, joka on se koodimaisempi vaihtoehto (siinä esim. sisällysluettelo lisätään näin helposti: {toc}).

Wikiin voi myös tehdä rakennetta tilojen ja avainsanojen avulla ja siihen on helppo tehdä erilaisia ilmeitä.

Esimerkiksi jos olette jo tutustuneet tällä viikolla julkaistuun Median tulevaisuus -wikiin (mediantulevaisuus.fi), niin olette huomanneet, ettei sen ulkoasu ole kovin wikimäinen.

• ketterä tuotekehitys

Ketteryydestä minulle tulee nyt mieleen Jira ja sen Greenhopper-lisäosa, joka on tehty nimenomaan ketterään tuotekehitykseen ja scrum-tiimien taskien aikatauluttamiseen. Wikissä tuotekehitystä voi tietysti tehdä vaikka yhteisiä dokumentteja tehden.

• konkretiaa: yhteisöllinen dokutuotanto, projektin suunnittelu ja hallinta yhteisöllisillä työkaluilla

Tämäkin kääntyy Jiran puolelle, joten palataan tähän aiheeseen toisella kerralla.

• Sosiaalisten medioiden hyödyntämisen mahdollisuudesta yritysmaailmassa

Sosiaalista mediaa ja sen työkaluja voi hyödyntää niin moneen tarkoitukseen yrityksissä, ettei tähän voi tyhjentävästi vastata. Esim. markkinointi, asiakasrekisteri, tuotetuki, tuotekehitys, viestintä sisäisesti ja ulkoisesti, tiedonjako, kilpailijoiden seuranta…

• kokonaisuuden hallinta sosiaalisten median välinein, järjestelmien integrointi

Tähän vastaan lyhyesti: tuotteemme ovat helposti integroitavissa mm. SharePointin kanssa. (Joku voisi laskea miten monta kertaa tässä blogitekstissä on helppo, täytyisi varmaan opetella synonyymejä )

• mashupeista: soveltaminen käytäntöön

Kerroin tilaisuudessa siitä, että sihteereistä tehdään turhia wikien avulla – ja peruin heti perään puheeni. Wikit auttavat sihteereitä ja muita ihmisiä, jotka ylläpitävät esim. projektin nettisivuja – pistetään sivu päivittymään omia aikojaan RSS-syötteiden avulla. Esimerkiksi näin:

1. projektimetriikat tulevat tuoreeltaan Jirasta tai jostain syötteitä tuottavasta raporttityökalusta
2. Twitteristä otetaan kumppaneiden uutissyöte
3. projektin blogista tulee projektipäällikön tuoreimmat kirjoitukset
4. projektiryhmäläisten kuvia klikkaillessa näkee heidän statuspäivityksensä
5. kalenterista tulee projektin seuraavat tapahtumat
6. wikistä näytetään viimeksi päivitetyt (tai luetuimmat) sivut tai suosituimmat avainsanat

Sihteeriä tarvitaan päivittämään sivun rakennetta ja valitsemaan tarvittavat syötteet, patistamaan ihmisiä päivittämään raporttinsa wikiin ja nostamaan tärkeimpiä juttuja etusivulle.

• Wikityöskentelyn kehittäminen > ei perusteita, jatkoa

Veikkaan, että moni yritys joka on ottanut käyttöön wikin ei ole tehnyt kunnollisia sääntöjä sen käytöstä. Kun wikiä on käytetty jonkun aikaa, sieltä on vaikea löytää mitään, sillä kullakin käyttäjällä on oma logiikkansa. Tarvitaan siis ihmisiä, jotka hoitavat wikiä osana toimenkuvaansa ja tarvitaan säännöt alkaen ihan perusasioista: miten nimetään sivut, avainsanat, tilat jne.

• Kulttuurimuutokset käynnistäminen ja käynnissä pitäminen (teknologioiden avulla)

Aloita pilotista ja asia kerrallaan. Kun se menee hyvin, kaikki muutkin haluavat siirtyä wikiin. Tee wikin käytöstä mahdollisimman helppoa, ota huomioon varsinkin ei-tekniset käyttäjät.

Ensi viikolla jatkamme “Wiki korvaa intranetin”-teemalla Jyväskylässä (joka myös on vanha kotikaupunkini), seuraapa siis #wikijkl-kanavaa Twitterissä. Myös #taskujkl-kanavaa voi vakoilla, meillä on nimittäin some-ihmisten lounastreffit samana päivänä.

PS. Ai miten niin “lits-läts”? No koska nyt on vuoden paras saapasaika…

Ystävällistä helmikuuta!

Viime kuussa minulla oli kunnia osallistua ICT Ladyjen teemailtaan, jossa aiheena oli lempilapseni sosiaalinen media (some). Alustin aihetta tunnin verran esitellen peruskäsitteitä (wiki, blogi, syöte) ja palveluita (esim. LinkedIn). Lopuksi kerroin joitakin käytännön esimerkkejä omasta työstäni Nokiassa, jossa toin kolmen vuoden ajan sosiaalisen median työkaluja organisaationi sisäiseen käyttöön. Sen jälkeen vuoron saivat Finnairin Pirjo Myyry ja Itellan Helena Lähdesmäki, jotka kertoivat paitsi Ambientian kanssa toteutetuista Confluence-wikiratkaisuista, myös muita esimerkkejä siitä, miten heillä sosiaalista mediaa hyödynnetään. Mielenkiintoinen ilta kerta kaikkiaan, kiitos vielä että kutsuitte minut .

Illan aikana kerättiin myös palautetta, johon aion tässä blogikirjoituksessa vastata. Kiitos sekä risuista&ruusuista että kysymyksistä&keskustelusta, jota annoitte aktiivisesti jo tilaisuuden aikana .

Aiheen alustajat keskittyivät sosiaalisiin medioihin. Minä ymmärrän yhteisöllisyydellä ihan jotain muuta…mutta hyvä saada tietoa myös näistä nykyaik. välineistä.

Sosiaalinen media, web2.0, eroaa perinteisestä netin käytöstä siinä, että useammat pääsevät ääneen. Esimerkiksi “ennen vanhaan” (minun kohdallani 3,5 vuotta sitten) yrityksissä oli muutama henkilö, joka sai päivittää intranetiä, nyt kuka tahansa voi korjata huomaamansa virheet. Ehkä ennen oltiin sosiaalisempia ja mentiin ilmoittamaan sihteerille vanhentuneista tiedoista (tai sitten laiskuus voitti), mutta kyllä sosiaalisen median työkalujen käyttö on minusta hyvin sosiaalista toimintaa, kun yhteisö tuottaa yhdessä sisältöä. Tästä mukava esimerkki oli Pirjon Aurinkomatkat-esimerkki, jossa matkaoppaat kirjoittavat säännöllisesti wikiin ohjeita, joita ennen kerättiin mappeihin kauden päätteeksi.

Asian myönteisiä puolia paljon, kielteisiä ei käsitelty niinkään.

Kun itse rakastaa somea ja sitä miten se on helpottanut työelämää, niin helposti unohtaa huonot puolet. Työkalujen käyttöönottoon liittyy muutosvastarintaa ja uusi avoin kulttuuri pelottaa: miksi kirjoittaisin kaikki tietoni wikiin – sen jälkeenhän minut voidaan hyvin potkaista pois? Vaaditaankin luottamusta ja hyvää johtamista, jotta voimme oppia, ettei enää arvostetakaan tiedon piilottelua, vaan tiedon jakamista. Se, jos mikä on vaikea asia! Onneksi työkalut sentään on helppoja käyttää.

Mikä ero käytännössä FB:lla, Twitterillä ym.

Itse asiassa näytin kyllä muutaman kalvon, jossa vertailin Facebookia ja Twitteriä LinkedIniä vastaan. LinkedIn on uraihmisten paras työkalu (tai riippuu urasta;),  Facebookistakin löytyy paljon käytännöllisiä ominaisuuksia kun taas Twitterissä ominaisuuksia on riisutummin.

Twitterin todellinen lisäarvo mietityttää vielä…

No siinä ajatuksessa et ole yksin. Itse olen käyttänyt mikroblogeja reilut pari vuotta, Twitteriäkin kohta vuoden ja ihan viime aikoina olen ihastunut siihen uudella tavalla. Se on hieno, yksinkertainen työkalu, jota voi käyttää hyvin monella tavalla. Taidanpa uhrata sille ihan oman blogikirjoituksen tämän kevään aikana.

Asennekulttuurin muutos – miten suunniteltu ja toteutettu. Miten jatkossa? Ajankäyttö/uusien medioiden vaatimukset.

Kyllä, vaikka some-työkalut ovatkin helppoja, niin työkaluja ei voi vain heittää työntekijöille: tässä on wiki, alkakaa käyttää. Käyttöönotto pitää suunnitella hyvin, valita sopiva pilottiprojekti, kouluttaa ihmiset ja varata aikaa myös puutarhurointiin (Finnairin termi): esim. wiki ei pysy siistinä, jos joku ei huolehdi siitä, tiedot vanhenevat siinä missä kukat kuihtuvat, ja taitaa sinne rikkaruohojakin puskea (etenkin jos anonyymit päivitykset sallitaan, mitä itse en työympäristössä suosittele). Liian helposti otetaan käyttöön “ilmaisia” työkaluja ymmärtämättä, että niiden käyttöön ja ylläpitoon pitää uhrata paljon aikaa (joka ei suinkaan ole ilmaista). Firma ilman Facebook-ryhmää on paljon parempi vaihtoehto kuin firma, jonka ryhmä on kuollut nolosti pystyyn…

Ambientian Johannan olisi pitänyt enemmän havainnollistaa: miten tilataan syöte, miten sitä katsotaan, miltä Wiki tai blog näyttää… // Vähän selvitystä, mikä on esim. syöte tai muut hankalammat sanat.

RSS, syöte (feed) on niin “vanha juttu” , että yllätyin miten vieras käsite se oli ICT-yleisölle. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin näyttänyt tämän videon, joka selittää ilmiön aika hyvin (kiitos Tarmo Toikkaselle, joka tekstitti videon suomeksi!) :

Asiaa voisi vielä syventää, vaatinee uuden tilaisuuden.

Näin on, illan aikana ehdimme vain vähän raapaista pintaa.

Ja loppuun vielä ruusuja:

Paljon käytännöllistä, konkreettista tietoa. // Käytettävissä olevaan aikaan nähden ei enempää olisi ehtinytkään. // Jos ei tähän mennessä ollut oikein selvillä, mitä SOME on, nyt valkeni. // Energiansäästölamppuni syttyi tutkimaan somea enemmän. // Ambientia erittäin hyvä ja mielenkiintoinen. // Tämä oli aivan huippuluokkaa. // Tietoa tuli riittävästi, enempää ei voi edes sulattaa. // Erittäin mielenkiintoinen aihesisältö, miellyttävällä tavalla esitetty.