Sähköinen tietoisuus

Helteistä heinäkuuta!

Palasin tänään kesälomalta palaveeraamaan ensi viikon ohjelmasta: raportoimme silloin golfin EM-kisoja sosiaaliseen mediaan, etupäässä Facebookiin. Viikosta tulee paitsi hauska myös opettavainen ja odotan sitä innolla. Golfin lisäksi ekaan työpäivään mahtuu myös eräs juttu, joka jäi lomanaluskiireissä roikkumaan.

Pidimme nimittäin jo kesäkuun alussa Tampereella teema-aamun someen liittyen. Yleisöstä heiteltiin sellaisia kysymyksiä, että päätin hankkia asiantuntijan niihin vastaamaan ja Toikkasen Tarmo suostuikin ilomielin haastateltavaksi. Joten aloitetaanpa sitten.

Terve Tarmo! Jossain yhteydessä esittelit itsesi Creative Commons –asiantuntijaksi. Miten sellaiseksi tullaan?

Kuten minkä tahansa alan asiantuntijaksi – kovalla työllä. 10 000 tuntia tavoitteellista harjoittelua riittää minkä tahansa alan asiantuntijaksi tulemiseksi, mutta tällaisilla uusilla aloilla riittää vähempikin, jotta tuntee aluetta riittävän hyvin voidakseen neuvoa muita. Varmaan tämän maan kovimmat CC-asiantuntijat ovat Herkko Hietanen ja Ville Oksanen Turre Legalista ja he lakimiehinä voivat myös antaa lakiteknisiin kysymyksiin luotettavan vastauksen. Oma taustani on teknologiassa, psykologiassa ja opetuksessa, joten en väitäkään olevani lakimies. Mutta avoimia lisenssitekstejä on tullut luettua avoimen lähdekoodin osalta melkoisesti ja väittäisin ymmärtäväni, mistä niissä on kyse. Ymmärrystä tietysti auttaa se, että on tottumusta lukea kapulakieltä ja teknisiä dokumentteja ja selvittää, mistä niissä on kyse.

Mitä Creative Commons käytännössä tarkoittaa (mummo-kielellä kiitos)?

CC Giuli-O

Tehdessäsi luovan teoksen, kuten kirjoituksen, videon, valokuvan tai äänitallenteen, tekijänoikeuslaki antaa tekijälle yksinoikeuden päättää, miten teosta saa käyttää. Kun tällaisen teoksen laittaa verkkoon muiden katseltavaksi, saavat he katsella sitä ainoastaan yksityiskäytön piirissä. He eivät siis saa esimerkiksi esittää sitä muille, jaella sitä muille, tai tehdä siihen muutoksia. Creative Commons (CC) on helppo tapa teoksen tekijälle antaa vaikkapa jakelu- ja muunteluoikeudet kaikille muillekin.

Verkossa jaetaan tekstiä, kuvia ja videoita muiden nähtäväksi. Esimerkiksi YouTubeen lisätään joka minuutti vuorokauden edestä uutta katseltavaa ja tieteellisiä julkaisuja tuotetaan nykyään viiden vuoden lukuhetken verran joka päivä, puhumattakaan kaikesta muusta materiaalista. Ongelmana ei enää ole jakelun kalleus, vaan se, että oma sisältö ei saa yleisöä, kun luettavaa ja katseltavaa on niin paljon. CC-lisenssillä tekijä voi antaa muille luvan jaella teosta eteenpäin, jolloin teos saa lisää yleisöä, kun sen löytäneet levittävät sitä kavereilleen. CC on siis tapa kasvattaa teoksen yleisöä ja lisätä siten sen tuottamaa hyötyä sekä yleisölle että tekijälleen.

Missä muissa asioissa olet asiantuntija?

CC Jonathansin

Olen oppimispsykologi ja tutkin oppimisen ja teknologian leikkauskohtaa. Koetan selvittää, miten teknologialla voidaan todella parantaa oppimistuloksia. Sosiaalinen media on tullut hyvin tutuksi viimeisen vuosikymmenen aikana, samoin kaikenlaiset oppimisalustat. Suhtaudun tekniikkaan kiinnostuneesti, mutta kriittisesti. Koulutukseen ei tule työntää teknologiaa vain siksi, että se on uutta ja hienoa. Ensin pitäisi miettiä, mitä oppimistuloksia opetuksesta halutaan saatavan, sitten miettiä, mitkä aktiviteetit näitä tuloksia voisivat tuottaa, ja vasta lopuksia miettiä, mitkä työkalut tukevat parhaiten näitä aktiviteetteja.

CC Katutaide

Syy miksi halusin haastatella sinua on kiperät kysymykset, joita minulle Pitkyn teema-aamussa keväällä esitettiin. Katsoimme siellä Flickristä Tampere-aiheisia kuvia, ja valitsimme näkyviin Creative Commons-kuvat, joita saa muokata ja käyttää kaupallisesti . Joku esitti kysymyksen: voiko kuvien lisenssejä muuttaa ja vastasin, että tietysti voi – jos on ensin rajannut kaikki oikeudet itselleen, voi myöhemmin päättää jakaa kuvan kaikkien kanssa. Mutta entäs toisinpäin, voiko kuvien lisenssejä myös tiukentaa ja mitä sitten tapahtuu? Jos joku on esimerkiksi käyttänyt kaupallisesti kuvaa, jonka oikeuksia tiukennetaan, onko kuvan ottajalla oikeus vaatia jotain korvauksia? Ja kenellä on todistusvastuu siitä, että oikeuksia on muuteltu?  Säilyttääkö Flickr historiatietoja  lisenssimuutoksista?

CC-lisenssejä ei voi perua, eli jos joku on ottanut teoskappaleen itselleen CC-lisenssin alaisena, hänellä on ne oikeudet pysyvästi. Lisenssin voi kyllä vaihtaa, eli jatkaa teoksen jakelua eri lisenssillä, jos tekijä näin haluaa. Se ei kuitenkaan vaikuta jo jaeltujen teosten oikeuksiin. Periaatteessa kussakin teoskappaleessa tulisi CC-lisenssi olla näkyvissä, mutta valokuvissa se luonnollisesti on melko hankalaa toteuttaa käytännössä. Ja edes kuvaruutukaappaus Flickr-sivusta, jossa näkyy kuva ja lisenssi, ei ole mitenkään todellinen todiste, sillä sekin on liian helppo väärentää. Lopultahan tekijänoikeusrikkomuksissa on kuvan tekijän nostettava kanne ja vaadittava korvauksia, jos hän kokee jonkun käyttäneen kuvaa väärin. Mutta kun hän itsekin tietää, että kuva on ollut jakelussa avoimella lisenssillä, tätä tuskin tapahtuu.

Flickrissä luultavasti lisenssimuutoksien historia tallentuu, mutta sitä ei tietääkseni suoraan pääse näkemään palvelussa. Mutta luulisi, että oikeudenkäynnissä voitaisiin kyseinen tieto kaivaa esiin.

CC Javier Aroche

Blogissasi http://tarmo.fi/blog/2010/03/03/kuvien-kaytto-esityksissa-tekijanoikeuden-harmaa-alue/ kirjoitit näin:

Periaatteessa netissä julkaistun kuvan liittäminen osaksi omaa teosta olisi mahdollista seuraavissa tapauksissa:

1. Kuvan yhteydessä on käyttöehto eli lisenssi, joka mahdollistaa käytön. Tällainen olisi esim. Creative Commons -lisenssi.
2. Teoksen tekijä on erikseen hankkinut luvan kuvan käyttöön kuvan tekijältä. Yleensä kuvan yhteydessä olisi tällöin maininta tyyliin “julkaistu A.A:n luvalla”.
3. Kuva on lainaus eli sitaatti (22§). Tekijänoikeus mahdollistaa toisen teoksesta osan ottamisen tietyn käsiteltävän asian selventämiseksi. Yhtäältä kuvan lainaaminen osittain on aika hankalaa ja voi jopa loukata kuvan tekijän moraalisia oikeuksia, toisaalta taas kuvan käyttäminen kokonaan ei ole vain osan käyttöä. Suomen oikeusjärjestelmältä on tullut lausunto, jonka mukaan “kuvien lainaamiseen on suhtauduttava pidättyväisesti”.

Mitkä muut lisenssi sallivat kuvien käytön?

CC Gnuckx

Periaatteessa mikä tahansa luvan antava tekstinpätkä voidaan ymmärtää käyttöluvaksi eli lisenssiksi. Jos jonkun blogissa lukee, että “saa kopioida”, niin siinä se lisenssi on. Käytännössä tuollaisen oikeuskelpoisuus on sitten eri asia, joten paras vaihtoehto on käyttää jotakin valmista lisenssiä. CC-lisenssit ovat avoimen sisällön osalta kaikkein yleisin ja ehdottomasti suositeltavin valinta julkaisijalle. Etenkin avoimen lähdekoodin ohjelmistojen dokumentaatiossa näkee vielä GFDL-lisenssiä, joka on suunniteltu nimenomaan dokumenttien käyttöön, mutta nykyisin CC-lisenssejä pidetään suositeltavampana vaihtoehtona (CC BY-SA on oleellisesti sama asia kuin GFDL).

Tekijän antaman lisenssin lisäksi myös verkkopalveluiden käyttöehdot voivat antaa vastaavia käyttöoikeuksia. Esim. YouTuben käyttöehdot sanovat, että videon lähettäjä antaa kaikille oikeuden esittää videoita missä tahansa tilanteessa. Videoiden kopiointi palvelusta on kielletty, samoin YouTuben toiminnan kanssa kilpaileva kaupallinen toiminta, mutta videoita voi tosiaan esittää vaikkapa seminaareissa tai koulutuksissa ilman erillistä lupaa.

CC Brenda Starr

Itse käytän paljon Flickrin kuvia, sillä siellä on todella paljon hienoja kuvia aiheesta kuin aiheesta ja ne löytyvät helposti. Sinä käytät ilmaista kuvapankkia http://sxc.hu/ – kerropa siitä lisää.

Flickr sisältää paljon kaikenlaisia kuvia, mutta sieltä on vaikea hakea ns. lehtikuvia (stock photos), joissa on siis yksi asia selkeästi kuvattuna. Lehtikuvapankkeja on verkossa lukuisia ja tosiaan lehtikuvan käytön hinta on pudonnut 50-200 dollarista 1-5 dollariin viimeisen vuosikymmenen aikana. Monet pankit ovat siis maksullisia, eli kuvan käyttöoikeudesta on maksettava muutama taala. Tällöin saa ns. royalty free -oikeudet, eli kuvia saa käyttää vapaasti niin monta kertaa kuin haluaa. sxc.hu on ilmainen lehtikuvapankki, eli sieltä löytyy lehtikuvia, joiden käyttö ei maksa mitään. Sinne voi kuka tahansa myös lähettää omia kuviaan muiden käytettäväksi.

Itse käytän sxc.hu:ta kahdesta syystä: Yhtäältä haluan esimerkkinä opettajille näyttää, että esitysdioihin saa hyvää kuvitusta ilman yhdenkään dollarin tai euron käyttöä. Toisaalta tykkään sxc:n antamasta lisenssistä, jossa ei kuvaa käytettäessä tarvitse mainita sen tekijää – toisin kuin CC-lisenssiä käytettäessä. Tämä ihan vain säästää vaivaa, kun ei tarvitse kuvien tekijätietoja kerätä talteen ja teipata joka kuvan viereen aina, kun niitä jossain käyttää.

Mitä muuta haluaisit aiheesta (tai sen vierestä) Ambientian blogin lukijoille kertoa?

CC Daxtor

Olen kirjoittamassa Ville Oksasen kanssa kirjaa tekijänoikeudesta opetuskäytössä ja sisällöstä merkittävä osa tulee käsittelemään avoimia sisältöjä ja nimenomaan CC-lisenssejä. Kirja ilmestyy näillä näkymin tammikuussa 2011. Jos nyt joku haluaa saada lisää tietoa avoimista sisällöistä, niin olen julkaissut useampiakin aiheesta pitämiäni esitystallenteita Slideshare-palveluun. Esitystallenteet on julkaistu CC BY-SA -lisenssillä, mikä antaa kenelle tahansa oikeuden levittää, esittää ja käyttää niitä missä tahansa tilanteessa, sekä myös parannella tai käyttää osia niistä omissa esityksissään (kunhan minun nimeni mainitaan lopputuloksessa asianmukaiseseti). Esitykset löytyvät kootusti tästä osoitteesta: http://tarmo.fi/blog/media/presentations/creative-commons/

Kiitos haastattelusta Tarmo!

Howdy ho!

Kesä tuli ja kiirettä pitää. Sitten viime näkemän olen käynyt aika monessa tapahtumassa. Mieleen painui yhteisöllisesti järjestetty Sometime2010 – Suomen Twitter- ja some-aktivistien massatapaaminen 22.5.2010 Aalto yliopiston Design Factorylla. Seuraavalla viikolla olin Porissa Inforten digitaalisen innovoinnin workshopissa, jossa tapasin paitsi jenkkiproffia myös suomalaisia tutkijoita ja sain paljon uusia ajatuksia, joita käytän paitsi oman Mini treasures wikini kehittämisessä myös asiakkaideni some-ratkaisuja ja yrityswikejä miettiessäni.  Olen käynyt myös #taskubileissä, Tekesin tilaisuuksissa, asiakkaiden luona ja pitänyt itsekin pari teema-aamua.  (No eipä ihme ettei ole taas ollut aikaa blogille). Edellä mainituista palaan vielä ainakin  Tampereella viime viikolla Pitkyn kanssa pidettyyn some-teema-aamuun, jossa syntyi vilkasta keskustelua mm. Flickr-kuvien käyttöoikeuksista.

Viime kerralla kerroin hieman Ambientian some-koulutuksista. Mainitsin, että tuotteistaminen on ollut yllättävän hauskaa puuhaa ja ymmärtänette miksi kun esittelen hullunkurisen some-perheeni!

Harjoittelija opastaa ihmiset paitsi sosiaalisen median maailmaan, myös siihen, miten some-työkaluja käytetään yrityksissä ja muissa organisaatioissa ja yhteisöissä ja puhutaan somen eduista, haitoista ja siitä, miten se muuttaa työkulttuuria.

Virkamies on Harjoittelijan sisarkortti, eli vastaavia asioita, mutta kuntavinkkelistä. Virkamies tuli minulle tutuksi tutkiessani suomalaisten kuntien some-käyttöä Rauman seudun kuntien valtuuttamana (raportointitilaisuus ensi viikolla, joten perästä kuuluu).

Puutarhuria tarvitaan, kun halutaan perustaa uusi wikipuutarha tai luoda vanhaan villisti rehottavaan wikiin säännöt, jotka auttavat pitämään wikin helppokäyttöisenä.

Verkkosivusto voi päästä kaikkien Suosikiksi, kun se  yhdistetään oikein valittuihin some-palveluihin.

Pari korttia jätin vielä hihaani, niistä kerron joku toinen kerta.

Millaisia tyyppejä sinä kaipaat some-perheeseeni?

Lits-läts!

Viime kuussa pääsin tutuille seuduille, entisen kotikorttelini isoon taloon, Tampere-taloon, puhumaan lempiaiheistani somesta ja wikeistä. Otsikkona oli “Wiki korvaa intranetin”, mutta talon väki oli toista mieltä: miksi tyytyä intraan, kun voi korvata koko netin… Oma osuuteni oli vain parikymmentä minuuttia ja siihenhän ei paljon mahdu: hieman omaa taustaani, hieman käsitteitä ja muutama esimerkki siitä, miten minä olen työympäristössä some-työkaluja käyttänyt ja miten uusien työkalujen myötä myös työtapojen pitäisi muuttua. Minun jälkeeni oli Aron Ollin vuoro ja yllätykseksemme yleisö alkoikin kyselemään todella paljon eri asioista ja lisää keskustelua seurasi vielä Tieken osuuden jälkeen. Olimme todella tyytyväisiä siihen, miten aktiivinen yleisö meillä oli! Koska olin itse esiintyjänä, en ehtinyt tehdä muistiinpanoja itse tilaisuudesta, joten tyydyn tällä kertaa kommentoimaan paperipalautetta, Twitter-palautteeseen vastasinkin heti tilaisuuden jälkeen #wikitre-kanavalla.

Mm. näistä aiheista haluttiin kuulla lisää:

• Wikin, blogin, Facebookin, Twitterin ja chatin yhdistäminen yhteen ympäristöön vrt Google wave / Buzz

Confluence-wikiin on mahdollista tuoda palikoida ulkopuolelta, esim. ottaa osaksi etusivun sisältöä Twitter-virta. Confluencessa voi toki myös blogata ja päivittää Facebookkimaisesti statuksia. Ambientian intrawikissä minulla on oma henkilökohtainen alueeni, jossa näytän mm. julkisen blogini uusimmat kirjoitukset, tuoreimmat twiittini sekä suosikkisivuni. Twitterimäinen ominaisuus Confluencessa on työkavereiden seuraaminen: statuspäivitysten lisäksi näen helposti myös mitä wikisivuja he ovat viimeksi muokanneet.

• Tietoturva

Tyypillisesti Confluence-wiki koostuu useasta tilasta eli aliwikistä. Kunkin alueen omistaja määrittelee sille oikeudet: kuka näkee sen ja kuka (tai mitkä ryhmät) saa esim. luoda, exportoida tai poistaa sivuja, uutisia, kommentteja tai liitteitä. Osa alueista voidaan jakaa kumppaneiden kanssa extranetin puolelle, osa voidaan rajata hyvin pienelle porukalle. On mahdollista rajoittaa oikeuksia myös sivukohtaisesti, jolloin esim. vain johtoryhmälle annetaan oikeudet budjettitietoihin.

• Tiedon tuottaminen ja julkaisu

Meillä on asiakkaita (näin olen kuullut), jotka käyttävät Confluencea sisällön tuottamiseen, vaikka varsinainen sisältö julkaistaan toisen sovelluksen kautta. Koska tämä tapaus ei ole minulle kovin tuttu, en puutu tähän sen enempää nyt.

• käytettävyys

Wikinä Confluence on hyvin käyttäjäystävällinen. Jos joku on esimerkiksi rakastunut Wordiin (hui), niin wikiä voi päivittää sen avulla. Suurin osa ihmisistä kuitenkin käyttää Rich Text -editoria, josta löytyy kaikki tärkeimmät toiminnot nappuloiden takaa (kuvat, linkit, lihavoinnit, taulukot jne). Itse käytän sekä Rich Text -editoria että wikimarkupia, joka on se koodimaisempi vaihtoehto (siinä esim. sisällysluettelo lisätään näin helposti: {toc}).

Wikiin voi myös tehdä rakennetta tilojen ja avainsanojen avulla ja siihen on helppo tehdä erilaisia ilmeitä.

Esimerkiksi jos olette jo tutustuneet tällä viikolla julkaistuun Median tulevaisuus -wikiin (mediantulevaisuus.fi), niin olette huomanneet, ettei sen ulkoasu ole kovin wikimäinen.

• ketterä tuotekehitys

Ketteryydestä minulle tulee nyt mieleen Jira ja sen Greenhopper-lisäosa, joka on tehty nimenomaan ketterään tuotekehitykseen ja scrum-tiimien taskien aikatauluttamiseen. Wikissä tuotekehitystä voi tietysti tehdä vaikka yhteisiä dokumentteja tehden.

• konkretiaa: yhteisöllinen dokutuotanto, projektin suunnittelu ja hallinta yhteisöllisillä työkaluilla

Tämäkin kääntyy Jiran puolelle, joten palataan tähän aiheeseen toisella kerralla.

• Sosiaalisten medioiden hyödyntämisen mahdollisuudesta yritysmaailmassa

Sosiaalista mediaa ja sen työkaluja voi hyödyntää niin moneen tarkoitukseen yrityksissä, ettei tähän voi tyhjentävästi vastata. Esim. markkinointi, asiakasrekisteri, tuotetuki, tuotekehitys, viestintä sisäisesti ja ulkoisesti, tiedonjako, kilpailijoiden seuranta…

• kokonaisuuden hallinta sosiaalisten median välinein, järjestelmien integrointi

Tähän vastaan lyhyesti: tuotteemme ovat helposti integroitavissa mm. SharePointin kanssa. (Joku voisi laskea miten monta kertaa tässä blogitekstissä on helppo, täytyisi varmaan opetella synonyymejä )

• mashupeista: soveltaminen käytäntöön

Kerroin tilaisuudessa siitä, että sihteereistä tehdään turhia wikien avulla – ja peruin heti perään puheeni. Wikit auttavat sihteereitä ja muita ihmisiä, jotka ylläpitävät esim. projektin nettisivuja – pistetään sivu päivittymään omia aikojaan RSS-syötteiden avulla. Esimerkiksi näin:

1. projektimetriikat tulevat tuoreeltaan Jirasta tai jostain syötteitä tuottavasta raporttityökalusta
2. Twitteristä otetaan kumppaneiden uutissyöte
3. projektin blogista tulee projektipäällikön tuoreimmat kirjoitukset
4. projektiryhmäläisten kuvia klikkaillessa näkee heidän statuspäivityksensä
5. kalenterista tulee projektin seuraavat tapahtumat
6. wikistä näytetään viimeksi päivitetyt (tai luetuimmat) sivut tai suosituimmat avainsanat

Sihteeriä tarvitaan päivittämään sivun rakennetta ja valitsemaan tarvittavat syötteet, patistamaan ihmisiä päivittämään raporttinsa wikiin ja nostamaan tärkeimpiä juttuja etusivulle.

• Wikityöskentelyn kehittäminen > ei perusteita, jatkoa

Veikkaan, että moni yritys joka on ottanut käyttöön wikin ei ole tehnyt kunnollisia sääntöjä sen käytöstä. Kun wikiä on käytetty jonkun aikaa, sieltä on vaikea löytää mitään, sillä kullakin käyttäjällä on oma logiikkansa. Tarvitaan siis ihmisiä, jotka hoitavat wikiä osana toimenkuvaansa ja tarvitaan säännöt alkaen ihan perusasioista: miten nimetään sivut, avainsanat, tilat jne.

• Kulttuurimuutokset käynnistäminen ja käynnissä pitäminen (teknologioiden avulla)

Aloita pilotista ja asia kerrallaan. Kun se menee hyvin, kaikki muutkin haluavat siirtyä wikiin. Tee wikin käytöstä mahdollisimman helppoa, ota huomioon varsinkin ei-tekniset käyttäjät.

Ensi viikolla jatkamme “Wiki korvaa intranetin”-teemalla Jyväskylässä (joka myös on vanha kotikaupunkini), seuraapa siis #wikijkl-kanavaa Twitterissä. Myös #taskujkl-kanavaa voi vakoilla, meillä on nimittäin some-ihmisten lounastreffit samana päivänä.

PS. Ai miten niin “lits-läts”? No koska nyt on vuoden paras saapasaika…