← Back to front page

Hiljaisen tietämyksen jakaminen intranetissä – kuinka liiketoiminnallisesti kriittinen osaaminen saadaan tehokäyttöön?

Sisäisesti organisaatiossa käytettävien intranet-ympäristöjen sekä erilaisten web-sovellusten ja pikaviestintävälineiden merkitys ei tänä päivänä ole yritysten toiminnan kannalta ihan triviaalia. Sosiaalisen median hypetys on ollut käynnissä jo jonkun aikaan ja intranet-ympäristöissä jatkuvasti lisääntyviä wikejä ylistetään niiden kyvyistä jakaa hiljaista tietoa. Mutta onko todella näin? Voidaanko yrityksen kilpailuedun tärkein komponentti – hiljainen tietämys – viimein valjastaa nopeasti ja helposti tehokäyttöön?

Hiljainen tietämys on tieteellisen määritelmänsä mukaan kokemusperäistä ja mahdotonta dokumentoida. Näin ollen sen jakaminen pelkästään teknisiä välineitä hyödyntäen ei siis ole mahdollista. Ainahan sitä voi yrittää, ja kokeilla sopii esimerkiksi laatimalla käyttöopas siitä, kuinka polkupyörällä ajetaan ja pysytään pystyssä sellaiselle kohderyhmälle, joka ei ole koskaan pyörää nähnytkään. Helppoa – eikö?

Hiljaista tietämystä ei voi sinällään jakaa tai siirtää intranetin välityksellä, koska sen ymmärtäminen vaatii vastaanottajalta asian tulkintaa. Tietojärjestelmien hyödyntämistä tietämyksen jakamisprosessissa voitaisiin kuvata seuraavan kuvion avulla:

 

Intranetin rooli

 

 

Tietämyksen siirtämisprosessi ihmisten välillä tietojärjestelmää hyödynnettäessä

Molemmissa päissä siirtämisprosessia on käyttäjä eli ihminen, joka tulkitsee sisällön välittämää tietämystä omaan aiempaan kokemukseen ja osaamiseen perustuen. Käyttäjä tulkitsee ja suodattaa lukemaansa lähtökohtaisesti aina erilaisten silmälasien läpi kuin sen laatija. Tästä syystä täysin yhtenäisen ymmärryksen aikaansaaminen edes dokumentoitavissa olevasta asiasta on erittäin hankalaa, jollei kokemuspohja ja tulkinnan perusta ole identtisiä.

Tänä päivänä on kiistatonta, etteivätkö toimivat intranetit vaikuttaisi merkittävästi organisaatioiden toiminnan laatuun, kustannustehokkuuteen ja jatkuvaan kehittymiseen. Nämä sähköiset ympäristöt mahdollistavat informaation jakamiseen liittyvien transaktiokustannusten merkittävän pienentämisen. Nykyaikaisten sähköisten ympäristöjen helppokäyttöisyys ja monipuoliset toiminnallisuudet nopeuttavat työn tekemistä parhaimmillaan merkittävästi, mutta ne eivät kuitenkaan tarkoita hiljaisen tietämyksen siirtämistä. Hiljaisen tietämyksen jakamista voidaan kuitenkin tietojärjestelmien avulla edesauttaa monellakin eri tavalla. Kommentointitoiminnot, multimedian hyödyntäminen, mash-upit jne. helpottavat koodatun tiedon taustan ymmärtämistä ja sitä kautta yhdenmukaisen tulkinnan muodostamista. Lisäksi erilaiset verkostojen luomista, spontaania kanssakäymistä ja käyttäjien osaamisen ja tekemisen seuraamista helpottavat toiminnot tukevat organisaation sisäistä kanssakäyntiä. Toisin sanoen ne helpottavat ihmisten mahdollisuuksia ymmärtää, millaiseen kokemuspohjaan muut käyttäjät ajattelunsa perustavat.

Kaikista haasteista päätellen hiljaisen tietämyksen siirtäminen on siis varsin ongelmallista. Hiljaisen tietämyksen siirtämisen tavoite tulisikin huomioida jo tietojärjestelmän esisuunnitteluvaiheessa ja oikeanlaisessa konseptoinnissa. Mikäli tietämyksen hiljaisuutta ja esimerkiksi sisäiseen kehitysprojektiin osallistuvien käyttäjien toimintatapoja ei riittävän hyvin huomioida, oletetaan teknisen järjestelmän silti tekevän jotain sellaista, mihin se ei lähtökohtaisesti kykene. Järjestelmät eivät siis korvaa käyttäjää – ne ovat vain yksi väline organisaation tietämyksen jakamisessa.

Teknisiä työkaluja ei toisin sanoen kannata käyttää johonkin sellaiseen, mihin ne eivät sovellu. On olemassa syy siihenkin, että hernesoppaa ei (yleensä) syödä haarukalla, vaan siihen käytetään lusikkaa. Tosin tämäkään ei aina pidä paikkaansa, sillä kauppakorkeakoulu-aikoinani olen omin silmin nähnyt, kun vaihto-oppilas levitti hernesoppansa pannukakun päälle, jolloin veitsi ja haarukka toimivat välttävästi. Makuelämys kuitenkaan tuskin oli täysin toivottu. Joten vaikka ”vääriä” välineitä koitetaankin soveltaa paremman lopputuloksen saavuttamiseksi, ei se silti tarkoita, että lopputulos olisi toivotunlainen.

Se, miten tietojärjestelmät voivat tukea hiljaisen tietämyksen jakamista, voidaan tiivistää seuraavasti (muokattu Daft – Huber 1987):

  • olemassaolevan tietämyksen jakamisessa ja yhteisen tulkintapohjan muodostamisessa (esim. organisaatiossa tiedetään, kuka tietää mistäkin asiasta parhaiten, sekä millaiseen kokemuspohjaan käyttäjien kommentit ja dokumentointi perustuu)
  • työkalujen tarjoamisella käytännön tekemiseen sekä rakenteiden luomisella tietämyksen jakamiseen (esim. intranet-ympäristö, joka mahdollistaa vuorovaikutuksen ajasta ja paikasta riippumatta)
  • ihmisten törmäännyttämisen (esim. sellaisten ihmisten törmäämisten mahdollistaminen sisäisissä verkkoyhteisöissä, jotka eivät organisaation kansainvälisen hajautuneisuuden takia olisi välttämättä tekemisissä keskenään)
  • sähköisten toimintaympäristöjen ”mediarikkautta” hyödyntämällä, minkä kautta tapoja kertoa asiasta ja luoda näkemyksiä sekä ymmärrystä sisältöön on useita (esim. keskustelut ja kommentoinnit, chatit, pikaviestintä ja videot)
  • tietämyksen jakamisen transaktiokustannuksia alentamalla (esim. intranetissa olevan informaation hakeminen, tuottaminen ja versiointi on nopeampaa kuin mappien tai paperisten muistioiden avulla).

Vaikka hiljaista tietämystä ei jatkossakaan pystytä täysin dokumentoimaan ja valjastamaan liiketoiminnan tehokäyttöön teknisten järjestelmien avulla, intranet-ympäristöjen avulla sen jakamista voidaan kuitenkin tukea. Olennaista on tunnistaa teknisten tietojärjestelmien rajoitteet ja huomioida ne sähköisen toimintaympäristön ja organisaation toimintamallien kehittämisessä. Toisaalta hiljaisen tietämyksen dokumentointi ei sinänsä pitäisi edes olla organisaation tavoitteena, vaan ennemmin tavoitteeksi tulisi asettaa sen jatkuva kehittäminen (esim. uuden osaamisen luominen) ja mahdollisimman laaja leviäminen organisaation sisällä.

Liiketoiminnallisten tavoitteiden mukaisten toimintamallien ymmärtäminen on tämän päivän kilpailussa menestymisen avainkysymys. Entistä kriittisemmäksi tämä nousee sähköisen liiketoiminnan kehittämisessä. Liiketoiminnan tavoitteita tukevien sähköisten toimintaympäristöjen osalta oleellista on kehittämistarpeiden asettaminen sekä järjestelmällinen analysointi ja operationalisointi. Mitä lähempänä organisaation kilpailuedun kehittämistä sähköisen liiketoiminnan hankkeessa ollaan, sitä kriittisemmäksi huolellinen esisuunnittelu muodostuu.

Hiljainen tietämys ja siihen perustuva vahva erityisosaaminen ovat jatkossa kestävin tapa kehittää kilpailuetua suhteessa muihin kilpailijoihin. Hiljaisen tietämyksen integrointi organisaatiolaajuisesti osaksi toimintamalleja tuo tämän päämäärän askeleen lähemmäksi, mikäli sähköiset ympäristöt osataan kytkeä palvelemaan tätä tavoitetta. Tämä on kuitenkin asia, jota tänä päivänä vielä varsin vähän käytännössä ymmärretään ja osataan hyödyntää – mutta jonka potentiaali on laajalti tunnistettu.

Lisää aiheesta:

  • Harri Nieminen, KTT, kehittämiskonsultti (harri.nieminen@ambientia.fi)
  • Harri on työskennellyt Ambientiassa vuodesta 2001, suurimman osan ajasta kehittämiskonsulttina. Väitöskirjansa Harri on tehnyt Turun kauppakorkeakoulussa aiheena: “Developing Competences through Inter-Organizational Knowledge Acquisition”, jossa tarkastelun kohteena oli hiljaisen tietämyksen siirtäminen yritysten välisessä yhteistyössä ja siihen vaikuttavat tekijät.
  • http://www.ambientia.net/portal/fi/palvelut/konsultointi/

 

Please, leave us a message and we'll contact you.
You can also contact our Service Desk by phone +358 290 010 500 or email servicedesk@ambientia.fi.