← Back to front page

Digitalisaatio etsii ihmistä

Osallistuin viime tiistaina ensimmäistä kertaa Digitalist Networkin tapahtumaan, Digitalist Innovation Forumiin. Viime viikkoina olen ajatellut paljonkin digitalisaatiota, sen ilmenemiä ja sovellutuksia sekä sitä, miten voisimme auttaa asiakkaitamme viemään näitä käytäntöön ja kehittämään liiketoimintaansa digitaalisempaan suuntaan. Digitalistin seminaari kuulosti sellaiselta, josta voisi saada aiheeseen uusia näkökulmia ja inspiraatiota. Tilaisuudessa olikin mielenkiintoisia puhujia ja esityksiä, jotka sivusivat aihetta kukin tavallaan. Varsinaisena teemanahan oli innovaatiot, joten odotettavissa oli esimerkkejä ja ideoita laidasta laitaan.

Tuomas Enbuske avasi päivän kertomalla suhteestaan mediaan ja tämän murrokseen teilaten ”olisipa asiat yhtä hyvin kuin ennen” –ajattelun ja kannustamalla olemaan oma itsensä, aito ja sanomaan ajatuksensa suoraan. IBM:n Ville Peltola avasi sisäisen yrittäjän merkitystä ja sielunmaisemaa, siinä missä kollegansa Jukka Rupponen loi sympaattisen kuvan nykypäivän nörteistä, joiden antaumus, tekninen osaaminen ja sosiaalinen (tai liike-elämän) kömpelyys ovat erinomainen kasvualusta innovaatioille. Celectuksen Kim Lehtola ja Mika Aittamäki kuvasivat kadehdittavan hyvin suunniteltua ja mm. pelillistämistä hyödyntävää johtajuusmalliaan, jolla he ovat luotsanneet myyntitiiminsä huippusuorituksiin. Puhuttiin ideoista, innovaatioista, luovasta tuhosta, somesta ja digitalisaatiosta. Päivän päättäneet Duudsonit kertoivat oman menestystarinansa Härmästä Hollywoodiin korostaen sitä, kuinka kaiken taustalla on ollut ystävyys, positiivinen anarkismi, pohjaton innostus, avun vastaanottaminen, kaiken peliin laittaminen kuin myös mittaamaton määrä raakaa työtä.

digitalist innovation forum

Tilaisuuden jälkeen oli suoraan sanoen hieman tyhjä olo. Mitä tästä jäi käteen? Miten tämä liittyi digitalisaatioon tai innovaatioihin? Mitä uutta oikeastaan opin, inspiroiduinko? Puheenvuorot eivät tuntuneet menevän kovin syvälle varsinaiseen asiaan, poukkoilivat aiheesta toiseen, tutkijat, teoriat ja tutkimukset loistivat poissaolollaan, samoin konkreettiset esimerkit digitalisaation hyödyntämisestä (tai siitä selviytymisestä); muistiinpanovihkonikin jäi tyhjäksi. Pari päivää asiaa pohdittuani onnistuin kuitenkin yhdistämään pisteet ja huomaamaan, että seminaari tarjosi ehkä kuitenkin jotain konkreettisia esimerkkejäkin tärkeämpää, sen kaikkein olennaisimman oppitunnin joka digitalisaatiosta vauhkotessa helposti unohtuu.

Uudenlaiset tavat hyödyntää teknologiaa, uudet liiketoimintamallit, mullistavat uudet tuotteet – innovaatiot, jotka tekevät digitalisaation – eivät nimittäin synny ilman meitä ihmisiä. Ne edellyttävät meiltä jokaiselta hieman rohkeutta, hullua luovuutta tai luovaa hulluutta, heittäytymistä, rajoja rikkovaa yhteistyötä, yllättäviä kohtaamisia, oman tiensä kulkemista ja pitkäjänteistä omistautumista. Yritysten tehtävä taas on huolehtia, että niiden rakenteissa ja prosesseissa ihmisen luovuus, intohimo ja aloitteellisuus ei jää kasvottoman koneiston jalkoihin vaan valjastetaan hyötykäyttöön. Tämä myös tulee mittaamaan yrityksen todellisen kilpailukyvyn. (Tähän liittyen Panu Luukka muuten kirjoitti aiemmin loistavan blogikirjoituksen!)

Mikään liiketoimintaprosessi ei nimittäin muutu sähköiseksi, kaupankäynti monikanavaiseksi tai intranet sosiaaliseksi ilman meidän ihmisten ideoita, riskinottoa ja intoa. Digitalisaatio konkretisoituu yksittäisiin tekoihin, palveluihin ja muutoksiin, joita jokainen yritys voi toteuttaa omilla ehdoillaan. Omalta osaltani lupaan konsulttina laittaa kaiken peliin auttaakseni löytämään ja kehittämään niitä asioita, joiden kautta kukin kohtaamani yritys voi vähitellen rakentaa itselleen parempaa digitaalista liiketoimintaa.

Kyseisen seminaarin sisältöön näin jälkeenpäin palaten ja sitä pohtien, jokainen puheenvuoro ja jokainen puhuja kertoi itse asiassa oman tarinansa jostakin listaamistani innovaatioiden edellytyksistä. Loppujen lopuksi kaikissa puheenvuoroissa päärooliin nousivat aina ihmiset. Yksilöt, ryhmät ja ihmistyypit, jotka haluavat muuttaa maailmaa, valloittaa sen, tehdä vain omaa juttuaan, suhtautua asiaansa intohimoisesti ja välttyä tylsistymiseltä. Kuten yksi päivän puhujista osuvasti totesi, työntekijöiden tylsistyminen eli boreout on tätä nykyä suomalaisen työelämän tuottavuudelle suurempi ongelma kuin burnout. Mitä sinä aiot tänään tehdä taistellaksesi (omaa ja vaikkapa alaistesi) tylsistymistä vastaan?

Leave a Reply

  • (will not be published)

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.

Please, leave us a message and we'll contact you.
You can also contact our Service Desk by phone +358 290 010 500 or email servicedesk@ambientia.fi.